Niistä työkaluista, joita tuottajilla on tällä hetkellä vähentää ruokahävikkiä, monet sisältävät muovin ja kemikaalien käytön. Vuonna 2022 julkaistu sveitsiläinen tutkimus osoitti, että kurkkujen muovipakkauksen ilmastoedut ovat lähes viisi kertaa suuremmat kuin itse pakkauksen negatiiviset ilmastovaikutukset. Kemikaaleja, kuten klooria, vetyperoksidia ja trinatriumfosfaattia, on puolestaan käytetty pitkään erilaisten mikro-organismien tappamiseen tuoretuotteissa pilaantumisen estämiseksi ja säilyvyyden pidentämiseksi.
Silti asiakkaat ovat luopumassa sekä kemiallisista käsittelyistä että muovista. Klooraus voi johtaa syöpää aiheuttaviksi epäiltyjen yhdisteiden muodostumiseen, jotka voivat joko päätyä juomaveteen (hedelmien ja vihannesten teollisen käsittelyn seurauksena) tai jäädä tuotteisiin.
Yksi potentiaalisesti lupaava tekniikka on syötävä päällystys: hedelmien ja vihannesten peittäminen suojamateriaalilla, jota voidaan käyttää ruoan kanssa. Mehiläisvahaan tai parafiiniin perustuvat pinnoitteet yleistyivät 1930-luvulla, jolloin hedelmien, kuten omenoiden, vahauksesta tuli suosittu. Omenoilla on puusta poimittaessa luonnollinen vahapinnoite, vaikka se usein häviää pesussa. Nykyään keinotekoinen pinnoite levitetään usein uudelleen omenoihin, appelsiineihin, sitruunoihin ja muihin hedelmiin kosteuden säilyttämiseksi ja säilyvyyden pidentämiseksi.
Vaikka nämä ovat melko hyviä rajoittamaan tuotteiden kuivumista, parantamisen varaa on vielä paljon. Täydellisten syötävien päällysteiden luomiseksi tiedemiehet kokeilevat nyt monia erilaisia aineita, silkkifibriinista (silkkimadon erittämä proteiini) ja kitosaanista (äyriäisten ulkorungosta peräisin oleva sokeri) cashewpähkinään, kalagelatiiniin, sarviapilaproteiiniin, soijaproteiiniin – lista jatkuu.
Tällaiset pinnoitteet, jotka levitetään kastamalla, siveltämällä tai ruiskuttamalla, muodostavat ohuen kalvon esimerkiksi mansikoiden tai tomaattien pinnalle, mikä vähentää kaasun ja vesihöyryn siirtymistä, rajoittaa ruskistumista ja aromin häviämistä ja viime kädessä pidentää säilyvyyttä. Ihannetapauksessa tällaisten päällysteiden tulisi pitää hedelmät tai vihannekset hyvin suljettuina, mutta ei liian suljettuina – muuten vaarana on anaerobinen käyminen (silloin omenasi muuttuu esimerkiksi siideriksi).
Bakteriofagit – virukset, jotka tappavat bakteereja – voivat olla toinen mahdollinen ratkaisu hedelmien ja vihannesten säilyvyyden pidentämiseen ja niiden syömisen parantamiseen. Amerikkalainen Intralytix valmistaa jo bakteriofagiseoksia tähän tarkoitukseen (toistaiseksi saatavilla vain Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Israelissa), kun taas toinen yritys, Micreos, tarjoaa bakteriofagituotteita lehtivihanneksiin sekä parsakaaliin, porkkanoihin ja muihin vihanneksiin.
Tutkittavana on monia muita menetelmiä hedelmien ja vihannesten pitämiseksi tuoreina ja turvallisina mahdollisimman pitkään: plasma-aktivoitu vesi, otsonihoidot, suuritehoinen ultraääni ja bakteriosiinit on kaikki otettu käyttöön. Tuotteiden käsitteleminen pulssivalolla tai erittäin voimakkailla valon välähdyksellä voi säilyttää mansikat kauniina ja kiinteinä jääkaapissa kahdeksan päivää, kun taas käsittelemättömät mansikat alkavat muuttua tahmeiksi. Lisäksi pulssivalohoidot voivat lisätä terveellisten fytokemikaalien määrää hedelmissä ja vihanneksissa.
Lähde: BBC
Kuva: Unsplash