Perjantain Vain elämää -jaksossa vietetään MIELI-päivää, kun ohjelma ja MIELI ry yhdistävät voimansa mielenterveyden puolesta. Jakson aikana kerätään varoja MIELI ry:n mielenterveystyöhön ja kriisiapuun, ja artistit puhuvat avoimesti omista kokemuksistaan.
MIELI ry tukee kaikenikäisten mielenterveyttä, tarjoaa kriisiapua vaikeissa elämäntilanteissa ja ehkäisee itsemurhia. Järjestö on toiminut mielenterveyden hyväksi Suomessa jo 128 vuoden ajan, mukana on 53 jäsenyhdistystä ja yli 3 000 vapaaehtoista eri puolilla maata. Varainhankintapäällikkö Maria Rahikka kiittää artisteja siitä, että nämä uskaltavat tuoda esiin omat tarinansa. Hänen mukaansa avoin puhe mielenterveyden haasteista muistuttaa, että mieli koskettaa jokaista ja pienikin lahjoitus on teko välittävämmän yhteiskunnan puolesta.
Lauri Haav puhuu avoimesti OCD diagnoosistaan
Jaksossa räppäri Lauri Haav avaa ensimmäistä kertaa laajemmin pakko oireista häiriötään ja sen vaikutuksia elämäänsä. Hän kertoo saaneensa vasta viime vuosina selityksiä sille, miksi on kokenut asioita tietyllä tavalla.
Lauri kertoo, että hänellä todettiin OCD, eli pakko oireinen häiriö, jota hänen mielestään yhä vähätellään ja ymmärretään väärin. Moni ajattelee häiriön tarkoittavan vain toistuvaa tarkistelua, kuten kahvinkeittimen tai hellan varmistamista. Lauri muistuttaa, että todellisuudessa kyse voi olla paljon vakavammasta sairaudesta.
Pakko oireinen häiriö vei työn ilon ja voimat
Lauri kuvailee OCD:n vaikutusta arkeen raskaaksi. Hänen mukaansa häiriö voi viedä työkyvyn ja elämänilon. Hän kertoo olleensa monta kertaa tilanteessa, jossa voimat ovat loppuneet, viimeksi edellisenä kesänä. Tuolloin ystävät ja läheiset veivät hänet avun piiriin.
Samalla kesä toi myös oivalluksen: hän tajusi, että hänen tekemisensä ja musiikkinsa merkitsevät monille. Vaikka hän ei voi kantaa vastuuta kaikista, häntä tarvitaan. Lauri kertoo, että itsestään huolehtiminen nousi sen myötä uudelle tasolle. Hyviä ja huonoja päiviä tulee edelleen, mutta pohja on vahvempi.
Vain elämää -leirillä Lauri sanoo voineensa poikkeuksellisen hyvin ja pystyneensä olemaan aidosti hetkessä, mikä ei ole hänelle itsestäänselvyys.
Riku Nieminen kertoo lapsuudestaan ja äitinsä itsemurhasta
Jaksossa nähdään myös koskettava insertti näyttelijä Riku Niemisestä. Hän avaa lapsuuttaan Kajaanissa alkoholisoituneen, mielenterveysongelmista kärsineen yksinhuoltajaäidin kanssa.
Riku kuvailee lapsuuttaan ristiriitaiseksi. Toisaalta ympärillä oli sukulaisia ja turvaa, toisaalta koti oli ajoittain turvaton ja epävakaa. Äiti oli rakastava ja lämmin, mutta äkkipikainen ja valitsi välillä alkoholin lapsensa sijaan.
Riku oli 15-vuotias, kun hänen äitinsä teki itsemurhan. Tapahtuma ei tullut hänelle täysin yllätyksenä, mutta se oli silti valtava sokki. Hän kertoo, että nuoruuden aikajana on hämärtynyt, koska aika oli niin kuormittavaa. Myöhemmin aikuisena hän on kaivannut äitiä etenkin ilon hetkissä, kuten lasten onnistumisten, syntymäpäivien ja juhlapäivien yhteydessä.
Kriisiapua on saatavilla – kynnystä pitäisi laskea
Riku painottaa, että raskaissa ja traagisissa elämäntilanteissa apua kannattaa hakea mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Hänen viestinsä on, että vaikeista asioista kannattaa puhua enemmän kuin itse ensin ajattelisi tarvitsevansa.
Hän muistuttaa, että MIELI ry:n kriisipuhelimeen voi soittaa aina, jos mielessä on itsetuhoisia ajatuksia tai muuten paha olla. Lisäksi Itsemurhien ehkäisykeskuksessa on mahdollista saada apua kasvokkain. Riku korostaa, että avun hakemisen kynnyksen pitäisi olla mahdollisimman matala ja että on traagista, jos apua ei ole saatavilla kaikille, jotka sitä tarvitsevat.
Vain elämää -jakso tuo mielenterveyden teemat lähelle katsojaa konkreettisten tarinoiden kautta. Samalla se muistuttaa, että avoimuus, vertaistuki ja ammatillinen apu voivat yhdessä kantaa vaikeiden aikojen yli.