Lenita Airisto, 85, kertoo eilen kansainvälisen naistenpäivän aattona julkaistussa kirjassaan Noitanaisen ilosanoma (Bazar), että Pertti ”Spede” Pasanen ahdisteli häntä seksuaalisesti.
Airisto ottaa kirjassa voimakkaasti kantaa varsinkin naisten kokemaan ahdisteluun yhteiskunnassa ja työelämässä. Vuonna 2017 maailmanlaajuisesti levinneen Me Too -liikkeen myötä paljastui suuri määrä varakkaiden ja vaikutusvaltaisten miesten naisia kohtaan tekemiä ahdisteluja, ja nyt Airisto sanoo kirjassaan Speden olleen yksi heistä.
Airisto kertoo palaverista Speden toimistossa Helsingin Lauttasaaressa.
”Salamannopeasti Spede hyökkäsi päälleni, kaatoi minut sohvalle ja tunsin, miten hänen kielensä tunkeutui suuhuni”, Airisto muistelee kirjassa.
Airisto sanoo potkaisseensa Spedeä ”taktisesti”, jolloin hän pääsi irtautumaan tämän vahvojen käsien otteesta. Airisto antoi Speden kuulla kunniansa toimiston käytävällä.
”Saatanan paskiainen, mitä sä idiootti luulit tekeväs! Huomenna on Crea Videossa nauhoitus, jos et ole ajoissa paikalla pistän ilmoituksen Hesariin, jossa kerron, että yritit raiskata minut.”
Airisto kertoi kohtauksesta ystäville ja yhteistyökumppaneille, mutta ei maininnut siitä juontajakaverilleen Jörn Donnerille. Airiston ystävien mukaan Speden hyökkäävä tyyli naisia kohtaan ”oli kaikkien tiedossa”.
Taiteilija ja kirjailija Katariina Souri (entinen nimi Kata Kärkkäinen), 53, nostatti Airiston kirjan julkaisun jälkeen kiihkeän riidan Facebookissa pitkällä alla olevalla kirjoituksella, jossa hän avautui ahdistavasta kokemuksestaan Speden kanssa.
”Spede Pasasesta.
Nyt kun Hannele Lauri ja Riitta Väisänen ovat kyseenalaistaneet Lenita Airiston kirjassaan kertoman, Pasasen häneen kohdistaman raiskausyrityksen, ja Pasasen elämäkerran kirjoittaja ei hänkään ole kertomansa mukaan kuullut naisiin kohdistuvasta ahdistelusta, on minun avattava suuni.
Olen itse aikanaan joutunut erittäin ahdistavaan ja pelottavaan tilanteeseen Spede Pasasen kotona Lauttasaaressa. En ole halunnut asiaa aiemmin avata, sillä Spede on kuollut ja olen ajatellut, ettei ole syytä kaivella ikivanhoja asioita. Nyt koen kuitenkin velvollisuudekseni puhua kokemuksestani.
Pasanen otti minuun yhteyttä vuonna 1989 tai 1990. Hän halusi minun juontavan yhdessä Lasse Norreksen kanssa suunnitteilla olevan ohjelman ”Speden hauskimmat kotivideot”. Sovimme tapaamisesta Lauttasaaressa sijaitsevaan ravintolaan, ja Spede pyysi, että ottaisin mukaan joitakin seksikkäitä vaatteita, jotta voisimme miettiä yhdessä mitä laitan ylleni kun teemme ohjelmaa varten otettavat promokuvat.
Tässä kohden hätkähdin, mutta olin parikymppinen, juuri julkisuuteen tullut nuori nainen, ja pidin Spede Pasasta suuressa arvossa ja kunnioitin häntä. Suostuin siis kiltisti pyyntöön, ja otin mukaani joitakin kuvauksiin sopivia vaatteita. Illallistimme ravintolassa, ja kaikki sujui asiallisesti. Sitten Spede ehdotti että siirrymme hänen lähistöllä sijaitsevaan kotiinsa katsomaan vaatteita, ja valitsemaan niistä sopivimmat.
Muistan että kyseessä oli rivitalon päätyhuoneisto meren äärellä. Sisään tultuamme Pasanen kaatoi meille laseihin reippaasti viskiä, ja joi omastaan melkoisia kulauksia. Hänen olohuoneessaan oli 3 valtavaa televisiovastaanotinta vierekkäin, ja kaikista tuli eri ohjelmaa. Spede pyysi minua esittämään hänelle tuomiani asuja, ja muistan vaihtaneeni vaatteita jossakin toisessa huoneessa. Jossakin kohden hän laittoi musiikkia, ja halusi tanssia. Hän tempaisi minut väkisin otteeseensa, ja olin hyvin kiusaantunut lähentelyistä, ja irrottauduin hänestä, minkä jälkeen hän johdatteli minut sohvalle. Siinä istuessamme hän yritti juottaa minulle lisää viskiä, jatkoi itse juomista ja alkoi jälleen lähennellä. En viitsi nyt kertoa yksityiskohtia, sillä arvaan että tästäkin revitään taas lehtiotsikoita, mutta lopputulos oli se että torjuessani lähentelyt Spede suuttui, eikä suostunut soittamaan taksia kun ilmoitin lähteväni. Spede käyttäytyi pelottavasti, ja säntäsin asunnosta pakoon. Muistan että minulla oli vaikeuksia päästä sieltä kotiin, sillä tuohon aikaan ei ollut kännyköitä.
Juontotehtävästä en kuullut enää mitään, enkä olisi pestiä kyllä ottanutkaan. Minua oksetti koko mies. Ohjelma kyllä tehtiin, ja Norreksen juontajaparina toimi Arja Koriseva.
En kerro tätä asiaa tarjotakseni kohuotsikoita, vaan tukeakseni Lenita Airiston kertomaa. Itse en epäile tapauksen todenperäisyyttä vähääkään. Tunnistan aivan saman käyttäytymismallin ja koen että Laurin ja Väisäsen vastaväitteet ovat erittäin loukkaavia meitä kohtaan, jotka olemme ahdistelun ja jopa uhkaavan käyttäytymisen kohteiksi joutuneet.
Toimittajat: älkää soittako! Katkaisen puhelun. En lähde samaan rumbaan kuin mihin jouduin [Peter] Nygårdin kanssa. On väärin ryhtyä nyt kiusaamaan minua tämän asian puitteessa tämän enempää. Tässä on kaikki mitä minulla on asiasta kerrottavana.”
Katariina Sourin kirjoitus herätti kommentoijissa paljon suuria tunteita. on saanut paljon myötätuntoa ja kiitosta siitä, että hän uskalsi puhua asiasta, josta on niin pitkään vaiennut, mutta häntä kohtaan myös hyökättiin, koska Spede menehtyi vuonna 2001, ja arvostelijoiden mukaan syytökset olisi pitänyt tehdä hänen eläessään. Tästä alkoi suuri kiista kommentoijien kesken siitä, mikä on sovelias aika kertoa ahdistelusta. Sourin avautumisen puolustajat korostavat, että ahdistelu ei muutu tekemättömäksi sen jälkeen, kun sen tehnyt henkilö on kuollut. Monet myös muistuttavat, että ennen Me Too -liikettä vaikutusvaltaisten miesten tekemistä ahdisteluista oli yleisenä tapana vaieta pelon vuoksi.
Lenita Airisto tukee kirjassaan Me Too -kampanjaa. Hän kannustaa kaikkia häirintää sekä ahdistelua kokeneita naisia nousemaan taisteluun ja vaatimaan arvostavaa kohtelua.
Alla Katariina Sourin Facebook-julkaisu.