Jyväskylän yliopiston tuore tutkimus osoittaa ensimmäistä kertaa, että geneettinen alttius paikallaanololle voi lisätä merkittävästi riskiä sairastua yleisimpiin sydän- ja verisuonitauteihin. Tutkimuksen mukaan geeniperimä, joka altistaa passiivisuudelle, voi nostaa sairastumisriskiä jopa 20 prosenttia.
Geenit vaikuttavat tapaan liikkua – tai olla liikkumatta
Perimän tiedetään jo entuudestaan olevan yhteydessä sekä liikunnallisuuteen että sydänsairauksiin, mutta nyt tutkijat selvittivät erityisesti vapaaehtoiseen paikallaanoloon, kuten ruutuajan viettoon, liittyvän geneettisen alttiuden vaikutuksia. Tutkimus perustui noin 300 000 suomalaisen FinnGen-aineistoon sekä erilliseen 35 000 norjalaista sisältävään vertailuaineistoon.
– Heillä, joilla oli suurin geneettinen alttius paikallaanoloon, kertyi noin puoli tuntia enemmän paikallaanoloa päivittäin, ja sairastumisriski sydän- ja verisuonitauteihin oli noin 20 prosenttia suurempi, kertoo tutkijatohtori Laura Joensuu.
Paikallaanolo voi olla evoluution perintöä
Tutkijoiden mukaan taipumus passiivisuuteen voi olla jäänne ihmisen kehityshistoriasta. Paleoantropologien mukaan liikkuminen on pitkään liittynyt vain selviytymiseen, ei vapaaehtoiseen aktiivisuuteen. Vaikka ajatus on teoreettinen, perimän vaikutus liikuntakäyttäytymiseen on yhä selvempää.
– Tulokset tukevat aiempia teorioita siitä, että paikallaanolon taustalla voi olla perimä. Tämä on tärkeä näkökulma kansanterveyden edistämisessä, Joensuu toteaa.
Liikkeelle kannattaa lähteä, vaikka ei huvittaisi
Vaikka geenit vaikuttavat liikkumiseen, ei kohtalo ole sinetöity. Fyysisen aktiivisuuden lisääminen kannattaa aina – olipa luontainen taipumus mikä tahansa.
– Tunne siitä, ettei jaksa liikkua, voi olla täysin normaali. Mutta juuri siksi tätä piirrettä vastaan on tärkeä toimia. Liikkuminen parantaa kokonaisvaltaista hyvinvointia, Joensuu sanoo.
Yhteiskunta voi tukea aktiivista elämäntapaa
Joensuun mukaan yhteiskunnalla on suuri rooli liikunnan lisäämisessä.
– Meidän tulisi paremmin kannustaa ihmisiä aktiivisuuteen. Yhteisöllisyys ja liikkumisen palkitsevuus ovat avainasemassa, hän summaa.
Tutkimus julkaistiin arvostetussa British Journal of Sports Medicine -julkaisussa, ja se toteutettiin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan GenActive-tutkimusryhmässä, jota johtaa apulaisprofessori Elina Sillanpää.