Skotlannin ylämailla Loch Nessin rannalla on etsitty vuosikymmeniä jotakin, josta lähes kaikki ovat kuulleet. Myyttistä, pitkäkaulaista olentoa, jota kutsutaan Nessieksi. Yksi sitkeimmistä etsijöistä on ollut luonnontutkija Adrian Shine, joka on käyttänyt hirviöön liittyvien havaintojen selvittämiseen yli viisi vuosikymmentä.
Nyt 76-vuotias Shine kertoo, että vuosien työ on vienyt hänet yllättävään johtopäätökseen. Hänen mukaansa hirviön sijaan järvellä nähdyille ilmiöille löytyy tavallisia selityksiä.
Miljoonavarusteet järvellä, mutta ei läpimurtoa
Shine aloitti tutkimuksensa jo vuonna 1973. Hän johti myöhemmin laajaa kaikuluotaintutkimusta Loch Nessissä vuonna 1987. Käytössä oli hänen mukaansa mittava määrä välineistöä, jopa miljoonan punnan arvosta, mutta retki ei tuottanut sellaista näyttöä, joka olisi todistanut olennon olemassaolon.
Vaikka hankkeista jäi käteen kokemusta ja tarinoita, konkreettinen todiste jäi puuttumaan. Se oli vuosien mittaan alkanut painaa myös Shinen omaa ajattelua.
Kivi, joka muutti kaiken
Shine kertoo, että skeptisyys alkoi lopulta hiipiä mieleen yhden arkisen hetken kautta. Hän luuli nähneensä jotakin, mikä näytti Nessien kyttyryltä. Tilanne tuntui lupaavalta, kunnes “löytö” paljastui kiveksi.
Pieneltä tuntuva episodi jäi hänen mieleensä käännekohtana. Jos kokenut tutkija voi erehtyä luonnon muodoista, on helppo ymmärtää, miten satunnaiset ohikulkijat voivat tulkita järven pinnan ilmiöitä joksikin muuksi.
Peräaallot voivat näyttää hirviön selältä
Shinen keskeinen selitys monille havainnoille on veneiden peräaallot. Hän uskoo, että ohikulkevien alusten synnyttämät aallot voivat muodostaa järven pinnalle peräkkäisiä kohoumia, jotka näyttävät monikyhmyiseltä hahmolta.
Hänen mukaansa erityisesti se, että Caledonian Canal kulkee Loch Nessin läpi, tekee veneliikenteestä osan järven arkea. Kun aallot osuvat tietyssä kulmassa katsojan näkökenttään, syntyy helposti vaikutelma jostakin suuresta ja liikkuvasta.
Shine kuvailee ilmiötä myös “kiehtovaksi illuusioksi”. Hänen mukaansa aalto näyttää aivan erilaiselta sen mukaan, tuleeko alus kohti vai kulkeeko se poikittain näkökentän yli. Tietyssä tilanteessa yksittäiset aallot voivat erottua tummina kohoumina, ikään kuin kiinteinä “selkämyksinä” veden pinnassa.
Pitkän kaulan selitys on yllättävän arkinen
Shine nostaa esiin myös sen, miksi osa ihmisistä kertoo nähneensä veden yllä “pitkän kaulan”. Hänen mukaansa kyse voi olla optisesta harhasta, joka syntyy esimerkiksi silloin, kun tyynelle pinnalle kerääntyy lintuja. Etäältä katsottuna ryhmittymä voi näyttää yhdeltä pitkältä muodosta, joka nousee vedestä.
Hän uskoo, että monissa tarinoissa on kyse samanlaisesta ilmiöstä: ihminen näkee jotakin epätavallista, ja mieli täydentää loppuun sen, mitä se odottaa näkevänsä.
Järvi on hänen mielestään olennolle liian ankara
Shine epäilee myös käytännön syistä, että järvi olisi myyttiselle olennolle huono elinympäristö. Hän pitää Loch Nessin vettä liian kylmänä ja arvioi, ettei järvessä olisi riittävästi kalaa elättämään sellaista suurta eläintä, jollaiseksi Nessie on usein kuvattu.
Hän kertoo myös pohtineensa väitettyjä havaintoja yhdessä taikurin kanssa, ja kokemus vahvisti käsitystä siitä, kuinka helposti silmä ja mieli voidaan saada näkemään jotakin, mitä ei oikeasti ole.
Ovi jää raolleen, vaikka tuomio on selvä
Vaikka Shine sanoo uskovansa, että vuosikymmenten havainnot selittyvät arkipäiväisesti, hän ei vaikuta katkeralta. Päinvastoin hän kertoo, että hänellä on ollut valtavan hauskaa tutkimusmatkansa aikana.
Hän ei myöskään sulje täysin pois sitä mahdollisuutta, että tulevaisuudessa voisi löytyä jotakin uutta ja vakuuttavaa. Jos niin kävisi, hän sanoo pitävänsä sitä hienona.
Silti yksi asia on selvästi muuttunut. 52 vuoden etsintöjen jälkeen mies, joka omisti elämänsä Nessielle, uskoo nyt, että Loch Nessissä elää ennen kaikkea tarina, ei hirviö.
Lähde: LADbible