Pariskunta osti täyttä remonttia kaipaavan omakotitalon, koska ei osannut sanoa ei.
Kehtaamattomuus voi joskus käydä kalliiksi. Me Naiset kertoo erään pariskunnan tarinan, joka osti talon, jota ei halunnut. Pariskunta katui ostostaan vuosikausia.
Omakoti-idyllistä haaveillut pariskunta etsi kymmenisen vuotta sitten taloa Keski-Suomesta kasvavalle perheelleen. Anoppi löysi sopivan oloisen talon Jyväskylän maalaiskunnasta. Naisen mielestä talo oli liian kaukana.
Mutta taloon kuului iso puutarha, ja sellaisesta pariskunta oli haaveillut. Pariskunta päätti käydä katsomassa 1970-luvulla rakennettua omakotitaloa. Selvisi, että se vaatisi täyden remontin.
− Olin ihan viimeisilläni siinä raskaana, mutta mieheni vakuutteli, että kyllä me saisimme remontin valmiiksi ennen kuin vauva syntyy, nainen kertoo Me Naisille.
Kiltteys kävi kalliiksi
Kaupantekohetken lähestyessä pariskunnan mielessä kasvoi epäilys.
− Tunsin jo ennen niitä kauppoja, että ehkä meidän ei kannattaisi lähteä tähän ja molemmilla oli asiasta tosi epävarma olo.
Pariskunta päätti perua kaupat. Mutta kaupantekotilaisuudessa vastassa oli herttainen vanha pariskunta, joka oli onnellinen siitä, että juuri kyseinen nuori pariskunta ostaisi heidän talonsa.
− Me jäädyimme ihan totaalisesti siinä kauppatilanteessa ja vain allekirjoitimme ne paperit. Ajattelimme, että mitä hitsiä me menimme tekemään. Emme kuitenkaan kehdanneet enää perua kauppoja.
Tunnolliseksi ja kiltiksi kasvatettuina ihmisinä he kokivat, etteivät voineet tuottaa eläkeläispariskunnalle pettymystä.
Vaikeudet seurasivat toisiaan
Seurasi kolme vaikeaa vuotta, johon kuului remontointia vauva-arjen keskellä. Alun perin parin kuukauden mittaiseksi aiottu remontti venyi kolmeen vuoteen.
Pihatyöt osoittautuivat myös liian työläiksi. Pariskunta tajusi, etteivät he olleetkaan viherpeukaloita.
Avioliitto joutui koetukselle ja talo söi pariskunnan kaikki säästöt. Lopulta kolmen vuoden jälkeen pari möi talon pois.
Tapaus sai pariskunnan miettimään tarkemmin, mitä he elämältään halusivat. Nainen kertoo myös oppineensa sanomaan mielipiteensä ilman tarvetta miellyttää muita.
− Se oli kyllä kova koulu siitä kehtaamisesta. Jatkossa uskallan sanoa, mitä oikeasti haluan, enkä pyri vain miellyttämään muita. Talon ostamisessakin on niin isosta asiasta kyse, ei siinä voi vaan ajatella muiden tunteita. Kyllä siinä pitää ajatella omaa elämäntilannetta ja kokonaiskuvaa.
(Kuvituskuva ei liity tapaukseen, kuva: Unsplash)