Kun puhutaan suomalaisista käärmeistä, monen mieleen nousee ensimmäisenä kyy – ja usein myös pelko. Mutta onko pelolle oikeasti aihetta? Entä millaisia kohtaamisia ihmisillä on ollut näiden myrkyllisten, mutta usein väärinymmärrettyjen matelijoiden kanssa? Tässä jutussa pureudutaan kyyn todelliseen luonteeseen, kumotaan myyttejä ja jaetaan muutama hauska ja yllättävä tarina.
Myrkkyä ei tuhlata turhaan
Kyy on Suomen ainoa myrkyllinen käärme, mutta se ei tarkoita, että se väijyisi meitä metsäpolkujen varsilla hampaat esillä. Päinvastoin – käärme käyttää myrkkyään vain saalistukseen, ja sen varastojen täyttyminen kestää jopa viisi päivää. Pureminen on kyylle aina viimeinen keino.
Useimmiten kyyn saa reagoimaan vain astumalla sen päälle tai härnäämällä sitä. Ja vaikka purema on otettava vakavasti, on hyvä muistaa, että Suomessa ei ole kuollut ketään kyyn puremaan yli 20 vuoteen. Eläimille, erityisesti koirille, tilanne voi olla vakavampi, mutta silloinkin eläinlääkäriin ehtiminen pelastaa useimmat.
Kyy on arkajalka – ei saalistaja
Ehkä yllättävintä on, että kyy pelkää meitä aivan yhtä paljon kuin me pelkäämme sitä. Usein se luottaa suojaväriinsä ja jää paikoilleen toivoen, ettei sitä huomata. Jos pakotiet puuttuvat, se voi kerääntyä kerälle ja puhista varoitukseksi, mutta harvoin se hyökkää ilman syytä.
Hauska esimerkki tästä on tarina, jossa koira astui vahingossa kyyn pään yli – ja kyy vain vetäytyi säikähtäneenä. Toisessa tapauksessa kyy jäi lenkkeilijän jalkojen alle, mutta tyytyi puhinaan ja pakoon kiemurteluun.
Käärmeet kuuluvat luontoon – ja jopa pihoille
Vaikka monen tekee mieli häätää pihapiiriin eksynyt kyy, on hyvä muistaa sen merkitys luonnossa. Kyy pitää esimerkiksi myyräkantoja kurissa ja on tärkeä osa ekosysteemiämme.
Yhä useampi valitsee nykyään siirtämisen tappamisen sijaan. Tarvitaan vain rohkeutta ja vähän luovuutta: paksut hanskat, grillipihdit, ämpäri – ja tietysti varovaisuutta. Käärmeen voi siirtää rauhallisesti kauemmaksi pihasta takaisin luontoon.
Hassuja ja yllättäviä kohtaamisia
Kaikki kohtaamiset eivät ole pelottavia – välillä ne ovat suorastaan huvittavia.
Esimerkiksi eräs sisko ja veli olivat melomassa, kun kyy uiskenteli kajakin alle ja yritti paniikissa kiivetä sup-laudalle turvaan. Liukas lauta oli kuitenkin liian haastava, ja kyy vetäytyi lopulta lumpeenlehdelle huilaamaan.
Pelko syntyy usein esimerkistä
Miksi sitten niin monet pelkäävät käärmeitä? Usein kyse on opitusta reaktiosta: vanhempien pelot siirtyvät huomaamatta lapsiin. Kun lapsia opetetaan varovaisuuteen ilman pelottelua, he oppivat kunnioittamaan käärmeitä – eivät vihaamaan niitä.
Haaste käärmekammoisille
Jos kohtaat käärmeen, pysähdy ja tarkkaile sitä rauhassa. Katso sen suomuja, selän kuvioita ja lohikäärmemäistä olemusta. Saatat huomata, että kyy on pohjimmiltaan kaunis, arka ja kiehtova eläin – ei vihollinen, vaan osa Suomen luontoa, jota voimme oppia arvostamaan.
Lähde: Taskut täynnä