Greyn anatomian tuottajan Shonda Rhimesin uusi Netflix -sarja Bridgerton perustuu Julia Quinn:in samannimiseen kirjasarjaan, ja kertoo rikkaasta Bridgertonin perheestä Lontoon hienostopiireissä 1800-luvun alkupuolella.
Upeasti puvustetussa sarjassa riittää silmänruokaa ja hulppeita puitteita; sitä kuvattiin enimmäkseen historiallisessa Bathin kaupungissa Englannissa.
Kahdeksanjaksoinen kausi seuraa Bridgertonin suurperheen käänteitä, ja etenkin sen vanhimman tyttären Daphnen (Phoebe Dyvenor) edesottamuksia.
Perheen ja heidän sosiaalisen piirinsä tekemisistä raportoi mysteerinen juorukolumnisti Lady Whistledown, joka Julie Andrewsin äänellä toimii sarjan kertojana.
Tarina lähtee liikkeelle naimaiän saavuttaneen Daphnen laittamisesta ”avioliittomarkkinoille”, ja perheen pyrkimyksestä löytää hänelle sopiva puoliso. Nykykatsojan näkökulmasta tästä vanhanaikaisesta asetelmasta huolimatta, Bridgertonissa on moderneja teemoja. Sarjan luoja Chris Van Dusen nimittäin keskittyy alleviivaamaan Daphnen itsenäisyyttä. Daphne haluaa itse määritellä tulevaisuutensa, eikä hyväksy, että hänen veljensä, tai kukaan muukaan, valitsee hänen puolestaan.
Skandaali uhkaa Daphnen avioliittopyrkimyksiä, kunnes hänen veljensä ystävä, vannoutunut poikamies ja Hastingsin herttua Simon (Regé-Jean Page) saapuu apuun. Herttua lupautuu osallistumaan juoneen, jolla Daphnesta saadaan enemmän haluttava mahdollisten kosijoiden silmissä: hän tekeytyy aviomieskandidaatiksi.
Kuten arvata saattaa, Daphnen ja herttuan välillä kipinöi, ja he tuntevat vetoa toisiaan kohtaan. Tätä he eivät kuitenkaan millään suostu myöntämään.
Van Dusen tekee vakuuttavaa työtä monimutkaisten juonikuvioiden kanssa, pystyttäen Daphnen ja herttuan eteen esteitä yksi toisensa jälkeen.
Vaikka sarja tuo ulkoisilta puitteiltaan ja osittain myös teemoiltaan mieleen Jane Austenin kirjojen filmatisoinnit, Austenin fanit eivät välttämättä Bridgertonista välitä. Sarjassa nähdään nimittäin paljon kuumaa seksiä ja alastomuutta. Oli miten oli, Bridgerton tekee aikakaudesta helpommin lähestyttävän niille, joita kiinnostaa ennen kaikkea ihmissuhteiden kiemurat.
Rakkauden löytymiseen keskittyvän sarjan kuvasto jää melko ohueksi. Bridgertonista ei löydy autenttista ajankuvaa, osuvaa yhteiskuntakritiikkiä eikä muutakaan syvällistä viestiä. Sarja toimiikin ennen kaikkea pakona todellisuudesta, ja ehkä siksi se saattaa olla juuri sitä, mitä nyt eniten tarvitsemme.
Bridgerton julkaistiin Netflixissä joulukuun 25. päivä.