Satutko kuulumaan siihen kastiin, joka ajaa autonsa aina varmuuden vuoksi siihen etummaiseen parkkiruutuun? Nokan on syytä osoittaa valmiiksi lähtösuuntaan, sillä pelkkä ajatuskin peruuttelusta täyden kaupan pihassa saa tuskanhien nousemaan pintaan.
Allekirjoittaneen on ainakin pakko tunnustaa kyseisestä pakkipakokauhusta kärsivänsä. Onnettomimmat tapaukset ajoittuvat ammattikorkeakouluaikoihin.
Pikkukaupungissa opinahjossa oli pakko käydä autolla. Koulun pihassa parkkirivistöt olivat, ainakin olevinaan, niin lähellä toisiaan, ettei ruudusta päässyt millään ilveellä pois. Jos molemmilla puolilla ja takana sattui olemaan auto, lähteminen tuntui mahdottomammalta kuin kuution tunkeminen pyöreään reikään.
Mikä siis neuvoksi? No, sitä tuli lähdettyä useammankin kerran kävellen keskustaan istumaan pariksi tunniksi kahvikupposen ääreen. Sitten takaisin koululle toivoen, että kaikki muut ajoneuvot olisivat parkkipaikalta kadonneet.
Ja kyllä, hävetti. Ja hävettää vieläkin mieleen muistuessa. Eikä tuo alla oleva video mestaritason taskuparkkilähdöstä saa omia touhuja ainakaan paremmilta näyttämään. Vai pystyisitkö sinä samaan?