Moni miettii joskus, “pitäisikö” seksin kestää pidempään vai lyhyemmin. Erityisesti ennenaikainen siemensyöksy voi lisätä paineita ja saada vertailemaan omaa tilannetta muiden kokemuksiin. Yhden tuoreen kyselytutkimuksen mukaan keskimääräinen kesto näyttää kuitenkin vaihtelevan iän mukaan selvästi, ja asiantuntijat muistuttavat, ettei kellottaminen ole koko totuus.
Lovehoneyn tutkimuksessa arvioitiin, kuinka pitkään seksi kestää eri ikäryhmissä keskimäärin. Nuorimmilla aikuisilla keskiarvo oli korkeimmillaan, mutta iän karttuessa luku alkoi vähitellen laskea.
Tutkimus listaa ikäryhmien keskiarvot
Tutkimuksen mukaan 18–24-vuotiaiden miesten seksin keskimääräinen kesto oli hieman yli 16 minuuttia. 25–34-vuotiailla keskiarvo nousi noin 18,3 minuuttiin. 35–44-vuotiailla keskiarvo oli noin 17,4 minuuttia, ja 45–54-vuotiailla se putosi noin 14,1 minuuttiin.
55–64-vuotiaiden ikäryhmässä keskiarvon kerrottiin olevan 11,3 minuuttia. Yli 65-vuotiailla lukema oli tutkimuksen mukaan noin 8,15 minuuttia.
Tutkimus herättää helposti kysymyksen: entä jos oma kesto jää keskiarvojen alle tai menee selvästi yli. Asiantuntijoiden viesti on kuitenkin se, että yksittäinen minuuttimäärä ei määritä onnistunutta seksiä.
Asiantuntija muistuttaa: nautinto ratkaisee, ei sekuntikello
Lovehoneyn seksuaaliterveydestä vastaava sairaanhoitaja Sarah Mulindwa korostaa, ettei ole olemassa yhtä oikeaa lukua, jonka pitäisi päteä kaikkiin. Hänen mukaansa tärkeintä iästä riippumatta on kommunikointi, tekniikka ja nautinto, ei se, mitä kello näyttää.
Ajatus on yksinkertainen: jos molemmat ovat tyytyväisiä, keskiarvoihin vertaileminen ei välttämättä palvele ketään. Jos taas jompikumpi kokee toistuvaa harmia, asiasta kannattaa puhua mieluummin suoraan kumppanin kanssa kuin jäädä yksin paineiden kanssa.
Milloin kyse voi olla ennenaikaisesta siemensyöksystä
Lääkäri Michael Lowy on nostanut esiin myös sen, milloin ennenaikaisesta siemensyöksystä yleensä puhutaan. Hänen mukaansa siemensyöksyä alle 1–1,5 minuutissa yhdynnän alkamisesta pidetään usein ennenaikaisena. Hän painottaa kuitenkin, että jos tilanne ei aiheuta ahdistusta kummallekaan, hoitoa ei välttämättä tarvita.
Jos taas nopeaan laukeamiseen liittyy selvästi stressiä, häpeää tai ristiriitoja, se voi viitata siihen, että tilanteeseen kannattaa hakea apua. Lowyn mukaan mahdollisia hoitokeinoja voivat olla esimerkiksi käyttäytymisharjoitukset, kondomien ja puudutetta sisältävien tuotteiden käyttö sekä tietyt lääkitykset, joita lääkäri harkitsee tapauskohtaisesti.
Lopulta “normaali” ei ole vain numero. Tärkeintä on, miten tilanne koetaan omassa suhteessa ja omassa kehossa. Jos huoli jatkuu tai seksuaalinen toiminta aiheuttaa ahdistusta, turvallisin askel on jutella asiasta terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.
Lähde: Unilad