Pelaajat on totuttu näkemään ikäpolvestaan eristäytyneinä ja vähän keskenkasvuisina yksinäisinä susina, jotka räiskivät toisiaan armottomasti kuoliaaksi nopeissa ja väkivaltaisissa pelimaailmoissa. Videopelien vaikutuksia terveyteen on tutkittu paljon, mutta jostain syystä pelien sosiaalisen puolen tutkiminen on jäänyt vähemmälle huomiolle. Vanhempien kauhukuvissa peliharrastus eristää nuoret pimeisiin huoneisiin ja suosikkipelien ääressä valvotut yöt heikentävät koulumenestystä.
Katsahdus pelien historiaan haastaa synkät kliseet yhteiskunnan laitamille eristäytyneistä yksinpelureista, onhan pelaaminen juurikin sosiaalisia tarkoitusperiä palvelemaan syntynyt aktiviteetti. Vaikka nykynuoriso olisikin vaihtanut shakkinappulan joystickiin, pelikenttä jaetaan edelleen usein toisen, tai parhaimmillaan jopa tuhansien muiden ihmisten kanssa. Sinänsä jo halu pelata muiden kanssa kertoo sosiaalisesta tempperamentista ja kyky pelata muiden kanssa vaatii hyviä sosiaalisia taitoja.
PlayStation-pelikonsoleita edustavan Nordisk Filmin teettämän tutkimuksen mukaan jopa 64 prosenttia pelaajista koki moninpelin yksinpeliä mukavammaksi ja 93 prosenttia koki moninpelivoiton yksinpelivoittoa tyydyttävämmäksi. Pelaamisen jaettu kokemus yhdistää pelaajia myös tosimaailmassa, kun pelifanit vaihtavat kokemuksiaan tai kokoontuvat pelaamaan yhdessä. Tosielämän tuttujen kanssa pelasi netissä yllättäen jopa 51% Nordisk Filmin tutkimukseen vastanneista pelaajista. Noin joka kolmas heistä pelasi myös perheenjäsenien kanssa. Nettituttujen kanssa pelaamista suosi toinen kolmannes. Monille verkkopelaaminen myös mahdollisti luonnollisen yhteydenpidon etäämpänä asuviin ystäviin.
Käyttäjänsä tuntevat pelintekijät panostavat pelien yhteisöllisyyteen ja hemmottelevat pelaajien kilpailu- ja yhteisöviettejä suunnitelmallisesti. Pelitunnit hujahtavat nopeammin kaverin kanssa vitsaillessa ja pahis on aina kivempi kukistaa porukalla. Sankaritekosi eivät jää pelikavereilta huomaamatta, pelaattehan rinta rinnan ja samalla puolella. Jaetut saavutukset tuovat mukanaan onnistumisen ja yhteenkuuluvuuden tunteita. Juuri näin, sosiaalisuuden kautta, syntyy kestävämpi eli persistentti pelikokemus, joka saa meidät palaamaan pelikentille ilta toisen perään. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin mediakasvatuksen suunnittelija Tommi Tossavainen summaa pelaamisen olevan kaikenikäisille nimenomaan tapa olla osa jotakin porukkaa. Tossavaisen Nettiguru.fi-sivusto informoi vanhempia ja pyrkii avaamaan lasten ja nuorten verkkokäyttäytymiseen liittyviä ilmiöitä.
Top10.com huomioi maailman suosituimpia pelejä listatessaan pelien ja pelaajien monimuotoisuuden. Suurimpia suosikkeja olivat sosiaaliset moninpelit, joissa yhteisöllisyys on vähintään yhtä merkittävä motivaattori kuin itse pelaaminen, mutta myös muilla peleillä oli uskollinen pelaajakuntansa. Toisia kiehtovat pulmat ja strategiat, toisia räiskintä. Tutkimusyhtiö Newzoo:n viime vuonna julkaiseman tutkimuksen mukaan maailman pelaajat ovat jaettavissa kahdeksaan eri kategoriaan; ultimaattisiin pelaajiin (13 %), yleisharrastajiin (9 %), pilvipelaajiin (19 %), perinteisiin pelaajiin (4 %), laiteintoilijoihin (9 %), katselijoihin (13 %), sivustaseuraajiin (6 %) ja ajankuluttajiin (27 %). Tutkijat seurasivat pelaajia ja heidän tottumuksiaan vuoden ajan.
Richard Bartle taas jaotteli 1990-luvulla pelaajat neljään tyyppiin. Sosiaaliset ”Hertat” olivat vuorovaikutuksen motivoimia, yhteisöllisiä pelaajia. ”Ristit” olivat kilpailuhenkisiä peliurheililijoita ja ”Ruudut” nauttivat älyllisten haasteiden ratkomisesta. ”Padoille” pelaaminen oli rentoa, vaihtoehtoista vapaa-ajan viettoa. Bartlen mukaan hyvän pelin kehittymiseksi tarvitaan pelikentälle aina useampia eri pelaajatyyppien edustajia. Kun tunnistaa oman pelaajatyyppinsä, on helpompi löytää oikeiden pelien äärelle.
Erilaisia pelikenttiä löytyy nopeasti netistä. Klassiseen makuun sopii esimerkiksi Bingohuone ja fantasiaa kaipaaville maailman suosituin verkkoroolipeli World of Warcraft. Verkkopelimaailmoissa riittää valinnanvaraa. Voit luotsata sivilisaation kivikaudelta informaatioaikaan pelaamalla Civilizationia, valita vauhdikkaamman GTA:n ja ryöstää vaikka pankin tai halutessasi olla se kuuluisa yksinäinen sankari pelissä Call of Duty.
Poron, suomalaisen 35-vuotiaan rovaniemeläisnaisen ja verkkopeliaktiivin mukaan perjantai on viikon paras päivä. Silloin peliverkkoon palautuvat tutut viikonloppupelaajat, läppä lentää ja pelit venyvät aamutunneille.
– Pelaaminen vaatii aivojen käyttämistä, ongelmanratkaisukykyä ja taktikointia. En ikimaailmassa jaksaisi katsoa televisio-ohjelmia: ne eivät kehitä ihmistä millään tavalla, Poro summaa.
Mediakasvatuksen suunnittelija Tommi Tossavainen muistuttaa, että pelit ovat kehittyneet nopeasti ja monien mielikuvat saattavat perustua jopa kahdenkymmenen vuoden takaisiin aikoihin. Pelit voivat olla varsin kehittävä harrastus, joka kannustaa pelaajaa uuden oppimiseen, itsetutkiskeluun ja yhteisöllisyyteen.
Kuva: Unsplash
