Näyttelijä ja ohjaaja Pamela Tola kertoo löytäneensä äänimaljahoidoista avun hermostonsa oireiluun. Hänen mukaansa elämä ei tunnu enää yhtä kaoottiselta kuin aiemmin, ja myös ahdistus on helpottanut merkittävästi.
Tola kuvailee, että käännekohta tapahtui vuonna 2021, kun hän löysi tiensä äänimaljojen pariin. Hän kertoo aloittaneensa terapiapolkunsa jo 18-vuotiaana, kun hakeutui ensimmäistä kertaa kehoterapiaan.
Nuorempana Tola opiskeli myös sosionomiksi, kun teatterikorkeakouluun pääsy ei onnistunut. Ala ei kuitenkaan tuntunut omalta, ja hän kertoo siirtyneensä opiskelemaan tanssiterapiaa, mikä oli hänen mukaansa mullistava kokemus. Myöhemmin hän aloitti tunne- ja vyöhyketerapian opinnot.
Tola sanoo, että erilaiset hoidolliset menetelmät ovat kiinnostaneet häntä aina, koska hän on etsinyt apua stressiin, ylikierroksilla olemiseen ja nukkumiseen.
Skeptisyys vaihtui yllätykseen
Ensimmäinen äänimaljahoito herätti Tolassa aluksi epäilyksiä. Hän kertoo olleensa skeptinen ja naureskelleensa ajatukselle, että voisi nukahtaa hoidon aikana.
Kokemus osoittautui kuitenkin täysin toisenlaiseksi. Tola kuvailee, että hän ikään kuin putosi “pois tältä planeetalta” ja koki siirtyneensä toiseen taajuuteen. Hän kuuli ympäristön äänet, mutta samalla tietoisuus oli hänen mukaansa aivan muualla.
Tola kertoo kokeneensa voimakkaan rauhoittumisen koko kehossaan ja tunteneensa olonsa turvalliseksi. Häntä yllätti se, miten helposti rauhoittuminen tapahtui, vaikka hoidon aikana kehoon ei kosketa. Hänen mukaansa värähtelevä energia sai rentoutumaan “solutasolta asti”.
Äänimaljoissa hän pitää erityisesti siitä, ettei niihin tarvitse uskoa eikä niissä tarvitse yrittää suoriutua. Tolan mukaan hoito voi toimia silloinkin, kun mieli seikkailee.
Elämä ei tunnu enää kaoottiselta
Tola kertoo, että nuoruudessa ahdistus oli hänelle pitkään kuin normaali olotila. Hän sanoo, ettei edes muista ahdistuksen alkukohtaa, vaan siihen ikään kuin oppi elämään.
Nyt tilanne on muuttunut.
– Nykyään en ole enää ahdistunut enkä oireile ahdistuneisuudella, ja se on minulle tosi iso asia, Tola kertoo.
Hän sanoo ymmärtäneensä, ettei hän olekaan luonteeltaan ahdistuvainen ihminen, vaan kyse on ollut hermoston oireilusta. Tolan mukaan pelkkä keskusteluterapia ei auttanut riittävästi, vaan vasta kehon kautta hän on saanut itsensä sellaiseen tasapainoon, että jaksaminen on erilaista.
Tola kertoo pystyvänsä nykyään tunnistamaan selvästi, missä tilassa hänen hermostonsa on, ja rauhoittamaan itseään, vaikka ympärillä olisi stressaavia hetkiä tai jopa oikea hätätilanne.
Äänimaljahoidot ovat Tolalle intohimo
Tola kertoo opiskelleensa itse äänimaljahoitajaksi ja sointukylpyohjaajaksi neljä vuotta sitten. Hän sanoo, ettei voisi tarjota hoitoja muille, ellei olisi kokenut niitä itse hyödyllisiksi.
Hän korostaa, ettei äänimaljahoitojen tekeminen ole hänen ensisijainen työnsä eikä hän tee sitä rahan vuoksi, vaan intohimosta ja halusta auttaa muita.
Tola kuvailee elokuvien ohjaamisen ja kirjoittamisen olevan hyvin mentaalista ja aivotyötä vaativaa. Hänen mukaansa se irrottaa helposti kehosta, ja siksi hän kokee tärkeäksi, että elämässä on vastapainona hyvinvointiin liittyviä asioita. Hän kertoo tehneensä äänimaljakylpyjä myös Teräsleidit-työryhmälle.
Lisäksi Tola kertoo valmistuneensa hengitysmatkaohjaajaksi. Hän kuvailee sitä rentoutumisen syventämiseksi, jonka voi yhdistää äänimaljoihin. Hän myös huomauttaa, että vaikka jotkut saattavat pitää äänimaljoja “hörhöilynä”, hengitys tuskin voi olla kenellekään liian outoa.
Lähde:Seura