Rouva Jenni Haukio kuvailee tuoreessa Seura-lehden kolumnissaan viimeisien kuukausien olleen raskaita. Perheen rakas Lennu-koira menehtyi 21. toukokuuta ja hän kertoo asian olevan mielessä päivittäin.
– Suru tuli sitä myöten lähemmäs kuin koskaan aiemmin elämässäni. Vieläkään en voi uskoa, ettei hän enää ole täällä. Lennu oli minulle kuin oma lapsi, mutta samalla myös luotettu ja uskollinen ystävä, suunnattoman suuren ilon ja onnen lähde. Ei päivää, ei valveillaolon tuntia, jona en häntä ajattelisi ja ikävöisi, Haukio kirjoittaa kauniisti.
Hän tuo esiin seikan, jota lähes jokainen miettii kohdatessaan surevan lähimmäisen. Miten esittää myötätuntonsa niin, ettei vahingossa loukkaa tai muuten asettele sanojaan väärin. Haukio kuitenkin muistuttaa, että huonoin vaihtoehto on jättää sureva yksin.
– Olen itsekin ikuisesti kiitollinen jokaisesta viestistä ja eleestä, joilla meitä Lennun poismenon jälkeen muistettiin.
Haukio käsittelee kolumnissaan myös lausetta, jota usein käytetään: tiedän miltä sinusta tuntuu.
– Itse väittäisin, että toisaalta jokainen tietää, mutta toisaalta kukaan ei tiedä. Jopa saman perheen sisällä surua voidaan prosessoida ja läpielää hyvin erilaisin tavoin, hän toteaa viisaasti.