Ansku Bergström, joka on seurannut Erikoisjoukot-ohjelmaa alusta asti, päätti lähteä mukaan leirille – mutta kuten hän itse kertoo, se ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Odotukset olivat korkealla, mutta leiri osoittautui äärimmäiseksi koettelemukseksi. Ansku jakoi avoimesti kokemuksensa ja tunnelmansa siitä, kuinka hän kohtasi omat rajansa ja pelkonsa ohjelman aikana.
Alkuperäinen valmistautuminen oli hyvissä ajoin kunnossa, mutta ohjelman intensiivisyys yllätti. Erityisesti Anskun pelkotilat ja fobiat nousivat esiin, sillä hän ei ollut valmistautunut siihen, kuinka paljon ne voisivat vaikuttaa hänen suorituksiinsa. Ensimmäinen järkyttävä kokemus oli marssi, joka johti hänet arkkuun maan alle puoleksi tunniksi – tilanne, joka tuntui lähes mahdottomalta, erityisesti ahdistuksesta kärsivälle.
”Se oli pahinta 💩, jos omaa tällaisen fobian”, Ansku kirjoitti tuntemuksistaan. Fobia, joka koski ahdistusta ja rajoitti hengittämistä, sai heti ensimmäisessä vaiheessa tilaa ja teki jokaisesta hetkestä haastavan. Vaikka Ansku tiesi leirin olevan kova, hän ei ollut varautunut siihen, kuinka suuri vaikutus pelolla olisi hänen koko kokemukseensa.
Kokemus ei parantunut ensimmäisestä kosketuksesta ahdistukseen: kuulosuojaimet ja huppu vaikeuttivat hengittämistä, ja pitkään odotettu uinti kylmässä vedessä oli psyykkisesti ja fyysisesti erittäin kuormittavaa. Matka oli myös tuplattu edellisvuodesta, mikä lisäsi raskautta, kun rinkka painoi selässä.
”Se rääkin jälkeen kuoppaan ja hautaan 🆘. Puhuin itselleni haudattuna mantraa: mulla ei oo mitään hätää, kaikki hyvin ja silitin itseäni”, Ansku kirjoitti. Tämä hetki jää varmasti hänen mieleensä, sillä hän kamppaili pelkojensa kanssa joka askeleella.
Lue myös: Tältä näyttää Ansku Bergström uusi koti – katso kuva
Lue myös: Ansku Bergström: Elämänmuutos ja uudet haasteet
Iltatreenin aikana erikoisjoukkosotilaat joutuivat ”hillomunkkiin”, eli altaaseen, jossa kilpailijat joutuivat kohtaamaan ruuhkaa ja hämmennystä. Ansku koki todella ahdistavaksi sen, kuinka ympäristö oli liian tukalaa ja kaatosateen vuoksi altaaseen pääseminen oli erittäin vaikeaa. ”Mitä jos ritilä kaatuu enkä pääse vedestä ylös?” hän kysyi itseltään, ja tämän pelon vuoksi hän ei enää pystynyt jatkamaan treenejä.
Kolmen viikon sairasloman jälkeen, jonka aikana hän sai hoitoa traumaperäiseen stressihäiriöönsä, Ansku jakoi lopullisen päätöksensä: hän ei menisi enää uudelleen Erikoisjoukkoihin. Vaikka kokemus oli äärimmäinen, se ei ollut hänelle enää mahdollinen uusi kokemus.
Viimeiseksi Ansku kiittää kaikkia Erikoisjoukkojen taustalla olevia ja erityisesti Antti Oksasta, joka huolehti hänestä leirillä. Hän antaa suurta kunnioitusta kaikille erikoisjoukkosotilaille heidän kovan työnsä ja valmiuksien vuoksi.
”Iso kunnioitus kaikkia erikoisjoukkosotilaita kohtaan”, Ansku päätti.