Miltä ihmiskunnan ensimmäinen kontakti maan ulkopuoliseen elämään todennäköisimmin näyttäisi, jos se joskus tapahtuu? Columbia-yliopiston tohtori David Kippingin mukaan Hollywood on saattanut opettaa meidät odottamaan väärää tarinaa.
Elokuvissa muukalaiset tulevat yleensä kahdessa muodossa: joko vihamielisenä hyökkäysjoukkona tai hyväntahtoisina pelastajina, jotka tuovat ihmiskunnalle viisautta. Kipping esittää kolmannen vaihtoehdon, joka on kaikkea muuta kuin lohdullinen.
Hollywoodin muukalaiset ovat usein ääripäitä
Kippingin mukaan populaarikulttuuri on ohjannut odotuksia siihen suuntaan, että ensimmäinen kontakti olisi joko suora kohtaaminen tai jokin “lahja” ulkoavaruudesta. Hänen mielestään todennäköisempi ensimerkkimme voisi kuitenkin olla paljon epäsuorempi: heikko, mutta poikkeuksellisen voimakas signaali, jota emme edes ymmärrä heti.
Taustalla on myös se, että varmoja merkkejä älyllisestä maan ulkopuolisesta elämästä ei ole toistaiseksi onnistuttu osoittamaan, vaikka avaruuden havainnointiin käytetään yhä tehokkaampia teleskooppeja.
Eskatan-hypoteesi kääntää koko asetelman päälaelleen
Kipping on nimennyt ajatuksensa Eskatan-hypoteesiksi, joka viittaa maailmanloppua tarkoittavaan sanaan “eschaton”. Hänen teoriassaan ensimmäinen kontakti ei olisikaan kohtaaminen kukoistavan sivilisaation kanssa, vaan viesti sivilisaatiolta, joka on omassa loppukirissään ja taistelee romahdusta vastaan.
Ajatus on kylmäävä siksi, että se ei lupaa meille avointa dialogia tai rauhanomaista tervetulotoivotusta, vaan ikkunan toisen maailman kriisiin. Toisin sanoen: ensimmäinen “kontakti” voisi olla viimeinen henkäys.
Miksi kuoleva sivilisaatio näkyisi helpommin kuin kukoistava
Kipping vertaa tilannetta tähtiin. Kuolevat tähdet voivat loistaa kirkkaasti juuri ennen loppuaan, ja siksi ne on helpompi havaita. Jos sama logiikka pätee teknologisiin sivilisaatioihin, kaikkein näkyvimpiä olisivat ne, jotka ovat epätasapainossa ja päästölähteidensä tai teknologisen toimintansa takia poikkeuksellisen “äänekkäitä”.
Hänen mukaansa tällainen epätasapainotila voisi liittyä esimerkiksi nopeaan ilmastonmuutokseen kotiplaneetalla tai ydinsodan kaltaiseen katastrofiin. Teorian ydin on se, että äärimmäinen kriisi tekisi sivilisaatiosta havaittavamman kaukaa.
Synkkä esimerkki: “loistaisimme kuin joulukuusi”
Kipping havainnollistaa ajatusta karulla vertauksella. Jos Maassa räjäytettäisiin kaikki ydinaseet, planeetta voisi hänen kuvauksensa mukaan näkyä kauas avaruuteen poikkeuksellisena signaalipiikkinä. Se olisi tehokas “mainos” siitä, että täällä tapahtuu jotain suurta, mutta samalla se olisi merkki katastrofista, ei menestyksestä.
Tässä on hypoteesin kauhistuttava puoli: se vihjaa, että löydämme muita juuri silloin, kun heillä menee kaikkein huonoimmin.
Vau!-signaali ja ajatus viimeisestä avunpyynnöstä
Kipping nostaa esiin myös kuuluisan “Vau!”-signaalin vuodelta 1977. Hänen mukaansa on mahdollista ajatella, että tällainen yksittäinen ja hämmentävä havainto voisi periaatteessa olla myös jonkinlaisen sivilisaation viimeinen “avunhuuto” ennen hiljenemistä. Se ei tietenkään ole varmistettu selitys, vaan yksi hypoteettinen tulkinta siitä, millaisia jälkiä kriisi voisi jättää.
Vuoden 2025 lopun ennustukset elävät, mutta tiede pysyy varovaisena
Aihetta on värittänyt myös netissä kiertävä väite, jonka mukaan sokea bulgarialainen mystikko Baba Vanga olisi ennustanut vuoden 2025 olevan “muukalaisten paljastumisen” vuosi. Vuoden viimeisinä päivinä moni on viitannut tähän uudelleen, mutta Kippingin esittämä näkökulma liikkuu aivan eri tasolla: kyse on siitä, millainen ensihavainto olisi tilastollisesti ja havaintojen logiikan kannalta todennäköinen, ei siitä, että muukalaiset ilmestyisivät näyttävästi ihmisten eteen.
SEO-otsikko: Tiedemiehen synkkä teoria: ensimmäinen kontakti avaruusolentoihin voisi olla hätähuuto
Metakuvaus: Columbia-yliopiston tohtori David Kipping esittää Eskatan-hypoteesin, jonka mukaan ihmiskunnan ensimmäinen “kontakti” avaruusolentoihin voisi olla kriisissä olevan sivilisaation viimeinen signaali eikä rauhanomainen kohtaaminen.
Lähde: LADbible
