Helsingin yliopiston laajassa tutkimuksessa selvitettiin, mitkä tekijät aiheuttavat koiralle pakko-oireista käytöstä.
Tutkimus paljasti, että sukupuoli, ikä, rotu, sterilointi, käyttäytymisen ongelmat sekä stressiä aiheuttavat ympäristötekijät ovat yhteydessä koirien pakko-oireiseen käytökseen.
– Vakava pakko-oireinen käyttäytyminen saattaa merkittävästi heikentää koirien hyvinvointia sekä koiran ja omistajan välistä vuorovaikutussuhdetta. Riskitekijöiden tunnistaminen voi siksi hyödyttää sekä koiria että niiden omistajia, sanoo väitöskirjatutkija Sini Sulkama Helsingin yliopistosta.
Käytösongelmat yhteydessä toisiinsa
Pakko-oireinen käyttäytyminen oli yhteydessä muihin käyttäytymisen ongelmiin: aggressiivisuuteen ja ADHD:n kaltaiseen käyttäytymiseen. Koirilla, joilla oli aggressiivisuutta tai ADHD:n kaltaista käyttäytymistä, esiintyi muita useammin myös pakko-oireista käytöstä. Samanlaisia yhteyksiä on löydetty myös ihmistutkimuksissa. Ihmisillä pakko-oireinen häiriö (OCD) esiintyy usein yhdessä ADHD:n kanssa; lisäksi aggressiivisuus on yhteydessä molempiin häiriöihin.
– Havainnot viittaavat häiriöiden taustalla vaikuttaviin ainakin osin yhteisiin neurobiologisiin reitteihin ja aivoalueisiin, kertoo professori Hannes Lohi Helsingin yliopistosta ja Folkhälsanilta.
Rotujen välillä eroja
Tutkimuksessa havaittiin, että tietyissä koiraroduissa, kuten saksanpaimenkoirissa, kiinanharjakoirissa ja welsh corgi pembrokeissa, pakko-oireista käyttäytymistä esiintyy selvästi enemmän kuin toisissa. Rotueroissa huomioitavaa on erityisesti se, että eri rotujen tyypilliset pakko-oireet eroavat toisistaan. Esimerkiksi paimenkoirilla, kuten bordercollieilla, on korkea alttius pakonomaiseen tuijottamiseen ja ”näkymättömien” kärpästen nappailuun, staffordshirenbullterriereillä sen sijaan tyypillisin pakko-oireinen käytös on hännänjahtaus.
– Tietyt käytökset eri roduissa ovat yleistyneet, koska jokaisella rodulla on omat rotutyypilliset piirteensä ja käyttötarkoituksensa. Havaitut erot rotujen välillä antavat selkeitä viitteitä pakko-oireisen käyttäytymisen perinnöllisestä alttiudesta, Lohi toteaa.
Stressiä lisäävät tekijät altistavat
– Havaitsimme, että pakko-oireinen käytös oli yleisempää uroskoirilla sekä steriloiduilla tai kastroiduilla koirilla. Lisäksi pakko-oireet olivat yleisempiä nuorilla koirilla ja toisaalta ne jälleen yleistyivät ikääntyvillä koirilla. Vanhoilla koirilla pakonomainen oirehdinta saattaa kuitenkin olla seurausta etenevästä neurologisesta oireyhtymästä eli koirien dementiasta, toteaa Sulkama.
Uutena löydöksenä havaittiin yhteys pakko-oireisen käyttäytymisen ja omistajan koirakokemuksen välillä. Omistajansa ensimmäisillä koirilla pakko-oireet olivat yleisempiä kuin koirilla, joiden omistajilla oli ollut koiria jo aikaisemmin. Tutkijat havaitsivat myös, että lajitovereiden puuttuminen, vähäinen liikunnan määrä ja isompi perhekoko lisäsivät pakko-oireisen käytöksen mahdollisuutta.
– Syy-yhteys ei ole vielä selkeä, vaan kaipaa lisää tutkimista. Stressin tiedetään kuitenkin lisäävän pakko-oireisen käyttäytymisen mahdollisuutta. Ehkä kokeneemmat koiranomistajat osaavat paremmin tarjota koirilleen stressittömämmät puitteet. Tai sitten kokemattomat koiranomistajat eivät vain havaitse pakko-oireista käyttäytymistä niin ajoissa, jolloin siitä ehtii helpommin tulla pysyvää käytöstä. Nämä ovat tekijöitä, jotka voivat lisätä koiran turhautumista ja sen kokeman stressin määrää ympäristössään ja siten altistaa pakko-oireille, pohtii Sulkama.
Mitä on koiran pakko-oireinen käytös?
Pakko-oireinen käytös on samanlaisena toistuvaa käyttäytymistä, jolla ei ole selkeää päämäärää tai funktiota. Tyypillisiä pakko-oireisia käytöksiä koirilla ovat esimerkiksi hännän jahtaaminen, ympäri pyöriminen, ramppaaminen, valojen ja varjojen tuijottaminen tai jahtaaminen sekä toistuva tietyn kohteen nuoleminen. Ympäristö ja geenit yhdessä ovat altistavia tekijöitä pakko-oireiselle käyttäytymiselle, mutta myös terveysongelmat ja kipu voivat olla syinä käytökseen. Usein käytös on seurausta turhautumisesta, tylsyydestä tai stressistä. Pakko-oireisen käytöksen vakavuus ja kesto vaihtelevat.
Professori Hannes Lohen johtama koirien geenitutkimusryhmä keräsi laajan käyttäytymiskyselyn avulla tietoja lähes 4 500 koirasta.
STT
Kuva: Pixabay