Tytti Ripatti uskaltaa puhua julkisesti vakavasta asiasta, josta monet vaikenevat jopa lähipiirilleen.
Suomessa kuolee 20 naista parisuhdeväkivallan uhrina joka vuosi. Joka kolmas nainen on kokenut Suomessa nykyisen tai entisen kumppanin tekemää fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Tytti on yksi heistä. Väkivallantekijä oli oma mies, Tytin elämän rakkaus.
Parisuhdeväkivallan uhreilta kysytään yleensä aina samaa asiaa: Miksi annoit sen jatkua? Vastaus ei ole koskaan yksinkertainen, kuten ei Tytinkään tapauksessa.
Tytti kertoo Facebookissa järkyttävistä kokemuksistaan.
”Olet löytänyt rinnallesi elämäsi suurimman rakkauden. Voi olla, että teille on muutama lapsikin tullut. Mies on parasta, mitä sulle on koskaan tapahtunut. Teidän rakkaus on suurinta, mitä voi olla olemassa. Mielenvikaista, täyteläistä, täynnä toivoa, ihanaa, huumaavaa, turvallista, täynnä onnea. Elämä on viimenään täydellistä ja kaikki on hyvin.
Paitsi että… Mies on välillä mustasukkainen. Välillä huutaa. Ehkä vähän riehuu. Mutta se kuuluu rakkauteen ja hänen tapaansa osoittaa, kuinka paljon rakastaa sinua. Ja rakastat häntä niin suunnattomasti. Joskus tuo rakastamasi mies suuttuu niin paljon, että hän lyö. Ehkä potkaisee. Taikka heittelee seinille. Mutta kun teillä on yhteiset lapset ja elämä, ei voi kaikesta luopua. Ja kun on naimisissa, ei voi niin vain erota. Ei se ole mahdollisuus.
Mies hakkaa sinut sairaalakuntoon. Saat aivotärähdyksen, lyhytaikaisen muistinmenetyksen, mustelmia, murtuneita luita. Mutta palaat kotia, koska kotona odottaa sun elämäsi suurin rakkaus. Mies, joka rakastaa suurella sydämellä. Haluaa pelkkää hyvää sinulle ja on kaikesta niin valtavan pahoillaan. Koti on teidän yhteinen, rakkaudella rakennettu ja tehty. Mies hakkaa sinut uudelleen, tällä kertaa pahemmin kuin aikaisemmin. Hän vain on niin mustasukkainen ja huolehtiva. Ja sinä olit tykännyt toisen miehen kuvasta somessa.”
Usein perheväkivalta yritetään pitää salassa.
”Muutamat sinun ystävät saattavat tietää, millainen todellisuudessa suhteesi on. Mutta puuttua toisen suhteeseen, varsinkin kun kaikki tapahtumat kielletään, ei kanna mihinkään. Aina on kaikki on hyvin, jos joku kysyy. Ehkä pientä riitaa vain. Ja taas tulee turpaan.”
Vuoden 2016 joulu oli Tytille hirvittävä painajainen, joka palaa vieläkin mieleen.
”Itku pääsee kun huomaan arven ranteessa. Se tuli kun minut heitettiin päin patteria.
Viimeaikoina mieli muistaa sen, kun istuin autossa kaupan edessä. Sen piti päästä kauppaan. Ensin oli koko yön hakannut, potkinut, heitellyt, kuristanut, nöyryyttäny…
Nyt piti päästä kauppaan.
Ja mie vein. Ei ollut vaihtoehtoja.
Istun autossa, avaimet oli virtalukossa. Mie en päässyt mukaan kauppaan. Jokuhan olisi voinut nähä mun turvonneen ja mustelmilla olevat kasvot. Jään autoon, ei ollut vaihtoehtoja.
Mutta onko se niin? Eikö muka ollut muuta vaihtoehto kuin istua ja odottaa autossa!? Mieli on toista mieltä. Se soimaa.
Jos mie oisin lähtenyt pois, ehkä minua ei olisikaan illalla raiskattu. Ehkä mie oisin selvinny vähän vähemmällä. Mun olisi silloin pitänyt lähteä pois! Mutta minne mie olisin menny? Mitä mie olisin tehnyt? Olisiko muka mikään muuttunut, jos olisinkin päässyt lähtemään karkuun? Ei se olisi niin vaan loppunut. Lopputulos olisi luultavammin ollut vielä pahempi.
Alla olevat kuvat otettiin samana jouluna.
”Minua hakattiin useampi tunti. Potkittiin. Päätä hakattiin seinään ja lattiaan. Lyötiin. Heiteltiin. Kuristettiin. Raiskattiin.”
Joulun jälkeen väkivallasta tuli Tytin arkea.
”Levollisia öitä ei ollut. Pelko oli läsnä aina. Olin jatkuvassa taistele tai pakene-olotilassa. Kaiken aikaa oli paniikki, jännitys, ahdistus. Minulla ei ollut enää omaa ydinperhettä, koska en yksinkertaisesti uskaltanut enää puhelinta käyttää. En uskaltanut liikkua asunnosta minnekään. Minua hallittiin ja alistettiin pelolla ja vihalla. Hengitin, mutten ollut enää olemassa. En ollut enää edes varjo omasta itestäni. Olin ollut kumminkin sen vahva, itsenäinen nainen jota ei satuteta! Kukaan ei tee pahaa! Minut murskattiin pala palalta.”
Tytin ajatukset synkkenivät entisestään ja epätoivo valtasi mielen.
”Ainoaksi vaihtoehdoksi tammikuussa 2017 nousi itsemurha. Tapan itseni niin pääsen pois. Ei minulla ole enää ketään läheistä, rinnalla seisoo hirviö. Minulla oli 2 varmaa tapaa, millä tapan itteni. Ja millainen helpotus oli, kun olin tuon päätöksen tehnyt että tapan itteni. Tuntui, että olin viimenään vapaa!”
Hän kuitenkin päätti vielä kerran yrittää taistella vastaan.
”Jostain nosti päätänsä tuo pieni soturinainen, se jolla oli vielä pieni kipinä jatkaa elämää. Oli pakko keksiä jokin ratkaisu, kuinka pääsen pois suhteesta ja jään eloon!”
Mies halusi muuttaa omakotitaloon, joten Tytti näki siinä mahdollisuuden ulospääsyyn. Hän löysi talon ”keskeltä metsää” kaukana kaikesta ja toivoi, että pystyisi pakenemaan sieltä, koska miehellä ei ollut omaa autoa. Suunnitelma onnistui, kun Tytti oli ollut kirjoilla asunnossa alle viikon. Hän lähti pois valtavan riidan saattelemana, eikä palannut koskaan takaisin. Pari tapasi toisensa seuraavan kerran vasta käräjäoikeudessa kesäkuussa 2017.
Tytti haluaa esimerkillään antaa toivoa muillekin vastaavanlaisessa tilanteessa oleville.
”Jos sie olet tai toivottavasti et ole, samassa tilanteessa niin mietipä: oletko onnellinen? Käy vaikka peilin edessä kysymässä itseltäsi: olenko minä onnellinen? Saatko parisuhteessa olla oma itsesi? Saatko tehdä virheitä? Saatko unohdella asioita? Saatko nukkua yösi levollisesti? Saatko pyöräytellä silmiäsi? Saako sulla olla mielipide? Tarviiko sun pelätä? Onko sulla turvallinen koti? Tunnetko olevasi turvassa? Elätkö sellaista elämää, mitä aina olet halunnut elää? Ennen kaikkea, oletko onnellinen ihan oikeasti?
Niin kauan kun sie hengität, sulla on mahdollisuus muuttaa sun elämä. Sun ei tarvitse kaikkea kohdata yksin. Keräsin sulle muutaman numeron ja chatin joista saat apua. Mie ponnistin takaisin elämään ihan yksin, jos joku olisi mulle turvakodista kertonut niin olisin lähtenyt sinne samantien. Edes sairaalassa en saanut apua, vinkkiä turvakodeista taikka auttavista numeroista ja chateistä. Mie haluan auttaa sinua, ettei sun tarvis kokea samaa. Koita vielä jaksaa. Helvetistä pääsee takaisin 🧡🔸”
Perheväkivallan uhrit voivat hakea apua esimerkiksi seuraavista palveluista:
- Akuutissa hädässä soita Hätäkeskukseen 112. Numeroon voi myös lähettää hätätekstiviestin. Palvelee 24/7.
- Ensi- ja turvakotien liiton chat, palvelee arkisin 12-18, la-su 14-17.
- Naistenlinja, 0800 02400 ma-pe 16-20. Chat tiistaisin ja torstaisin klo 17-19.
- Nollalinja, 080 005 005, palvelee 24/7.
- Raiskauskriisikeskus Tukinainen, 0800 978 99 ma-to klo 9-15, viikonloppuna ja pyhinä sekä niiden aattoina klo 15-21. Ei perjantaisin.
- Rikosuhripäivystys, 116 006, ma-pe 09-20. RikuChat palvelee arkisin 9–15 ja lisäksi maanantaisin 17–19.
- Suomen Mielenterveys ry, Kriisipuhelin, keskusteluapua 09 2525 0111. Palvelee 24/7.
Alla Tytti Ripatin Facebook-julkaisu.
Kuvat: Tytti Ripatin kotialbumi