Aiempaa leudommat ja lyhyemmät talvet voivat lisätä jäihin vajoamisia. Tämä kävi ilmi viime vuonna, kun ennakkotietojen mukaan useampi ihminen hukkui jäihin kuin moneen vuoteen sitä ennen. Tänä talvena riskejä liittyy myös korona-aikana lisääntyneeseen ulkoiluun. Myös ajoneuvoilla vajotaan jäihin yllättävän usein.
Jääturvallisuuden osalta 2020-luku alkoi surusävytteisesti, sillä Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton (SUH) ennakkotietojen mukaan jäihin vajoamisen seurauksena menehtyi viime vuonna ainakin 27 ihmistä. Edellisen kerran kuolleiden määrä nousi yhtä korkeaksi SUH:n mukaan vuonna 2014. Tänä talvena hyinen vesi vaati jo joulukuussa ainakin kahdeksan alkutalven jäille rohjenneen hengen. SUH:n koulutussuunnittelija Anne Hiltunen neuvoo, että jäälle ei koskaan pitäisi lähteä, jos ei voi varmistua jään kantavuudesta tai ole ainakin valmistautunut siihen, että jää voi pettää alta.
Varsinkin alkutalvesta jäätilanne vaihtelee hyvin paljon eri puolilla Suomea ja jään paksuus voi vaihdella yllättävän paljon myös pienellä alueella.
LähiTapiolan projektijohtaja Antti Määttänen, jonka tausta on pelastusalalla, kertoo että korona on vaikuttanut hukkumistilastoihin.
– Viime keväänä koronaepidemia lisäsi ihmisten liikkumista luonnossa, ja saimme lukea kasvaneista hukkuneiden ja vesipelastustehtävien määristä. Muistetaan nyt siis varovaisuus, kun jatkamme ulkoilua näissä poikkeusoloissa, Määttänen sanoo.
Anne Hiltusen mukaan jäihin vajoamisen riskiä lisäävät osaltaan aiempaa leudommat talvet. Vaikka olisi lapsuudessa tottunut menemään jäälle joulunpyhinä tai alkuvuodesta, niin ei enää kannata tehdä, sillä jäiden kestävyyttä ei ilmastonmuutoksen jäljiltä voi enää katsoa kalenterista.
Joka kolmas hukkunut vajoaa jäihin ajoneuvolla
Jään pitää olla paksu, jotta se kantaa ihmisen tai ajoneuvon. SUH:n vuosilta 2010–2019 kokoamien ennakkotilastojen mukaan noin joka kolmas (36 %) jäihin hukkunut oli vajonnut veteen ajoneuvolla. Kymmenen vuoden aineisto kattaa kaikkiaan 152 jäihin hukkunutta, ja heistä joka neljäs oli kävelijä ja lähes joka viides pilkkijä tai verkkokalastaja. Loput olivat liikkeellä luistellen, hiihtäen tai esimerkiksi potkukelkalla.
– Moottorikelkkailijoita on havaintojemme mukaan yli puolet jäihin ajoneuvolla hukkuneista. Se korostaa sitä, että jo moottorikelkka tai esimerkiksi mönkijä vaatii pinnalla pysyäkseen erittäin kantavan jään. Autolla tai muilla isommilla ajoneuvoilla vaatimus on tietysti vielä suurempi, ja niillä kannattaakin liikkua vain merkityillä jääteillä, sanoo Hiltunen.
Edes jään yleinen paksuus ei takaa, että liikkuminen jäällä olisi turvallista.
– Jääpeitteestä osa voi muodostua niin sanotusta kohvajäästä, joka on syntynyt lumen tai loskan jäätyessä, eikä ole niin vahvaa kuin kantokyvyn mittarina perinteisesti käytetty teräsjää. Jäässä voi myös olla halkeamia tai lumen peittämiä heikkoja kohtia, joten liikkuessa kannattaa aina pitää silmät auki, sanoo Määttänen.
Varaudu veteen joutumiseen
Anne Hiltunen kannustaa aina jäällä liikkuessa pitämään mielessä, että jää voi pettää alta. Silloin vaaratilanne ei tule niin suurena yllätyksenä ja on mahdollisuuksia toimia.
– Ihan minimivarustus jäällä kulkevalle ovat kaulalla käyttövalmiina roikkuvat naskalit. Niillä voi veteen humpsahdettuaan saada otteen jään pinnasta ja saada vedettyä itsensä takaisin jäälle. Reppu kannattaa myös ennen lähtöä pakata kelluttavaksi esimerkiksi laittamalla vaihtovaatteita ilmavasti muovipussiin. Lisäksi kännykkä kannattaa pitää vesitiiviisti lähellä vartalon lämpöä, jotta sillä voi tarvittaessa soittaa apua.
Puhelimeen kannattaa ladata ennalta 112 Suomi -sovellus, koska sen kautta apua soittaessa hätäkeskus saa heti tarkat sijaintitiedot. Näin aikaa ei mene ensin etsintöihin isolla vesistöalueella.
– Jos jäistä pääsee pois omin voimin tai kaverin avulla, kannattaa myös silloin ilmoittaa asiasta hätäkeskukseen. Näin vältytään turhilta suurilta pelastusoperaatioilta, jotka joskus saavat alkunsa, kun joku luulee kuulleensa avunhuutoja tai on nähnyt esimerkiksi tavaroita jäällä. Toki aina pitää hälyttää apua, jos epäilee jonkun joutuneen veden varaan, sanoo Määttänen.
Vinkkejä turvalliseen jäillä liikkumiseen
- Kaveri on paras turvavaruste. Toinen voi hälyttää apua, vaikkei osaisi hätätilanteessa pelastaa. Ennen jäille lähtöä kannattaa myös kertoa lähimmäisille, mihin on menossa, jotta sinua tarvittaessa osataan kaivata.
- Selvitä jäätilanne. Vesistöt jäätyvät Suomessa eri tahtiin, ja paikallisestikin jäätilanne voi vaihdella. Sisävesien jäätilanteesta löytyy tietoa Suomen ympäristökeskuksen ja merialueen jäätilanteesta Ilmatieteen laitoksen sivuilta. Kansalaishavaintoja voi lisäksi katsoa Järviwikistä.
- Jään kantokyvystä kertoo teräsjää. Suoraan veden pinnalta pakkasella jäätynyt teräsjää on vahvin jään muoto. Sitä pitäisi olla vähintään 5–10 cm yksin kulkevan aikuisen alla. Moottorikelkka ja mönkijä vaativat vähintään 15 cm paksuisen teräsjään, ja autoilla tulisi liikkua ainoastaan merkityillä jääteillä.
- Varustaudu vajoamisen varalle. Jäänaskalit kuuluvat jäällä kaulalle roikkumaan. Metallipäisellä jääsauvalla voit kulkiessa kokeilla jään kestävyyttä ja pillillä hälyttää apua. Pakkaa vaihtovaatetta vesitiiviisti reppuun ja pidä kännykkä ulottuvilla. Repun sivutaskuun kiinnitetyllä heittoliinalla tai köydellä voi tarvittaessa auttaa toista. Kuivapuku on usein jäällä liikkuvalle hyvä hankinta.
- Tiedosta vaaranpaikat. Jää voi olla ympäristöään heikompaa virtaavan veden alueilla, kuten joissa, järvien kapeikoissa ja karikkojen päällä. Myös viemäreiden laskualueet, siltojen sekä laitureiden kupeet ja esimerkiksi kaislikot ovat riskipaikkoja.
- Ohjeita jäistä pelastautumiseen ja pelastamiseen löytyy esimerkiksi SUH:n sivuilta.
Lähde: LähiTapiola
Kuva: Pixabay