Hanna Sumari jakoi ajatuksiaan kauneus- ja ikääntymiskysymyksistä sosiaalisessa mediassa, muistellen omaa pohdintaansa nelikymppisenä, kun hän mietti Botoxin ottamista otsan ryppyihin. Facebookin aikakaudella Sumari sai valtavan määrän palautetta, ja yleinen mielipide oli silloin, että ei koskaan – monien nuorempien naisten mukaan heidän ei tarvitsisi koskaan tehdä kasvoilleen mitään.
Ajan myötä Sumari kuitenkin huomasi, että mieli on muuttunut. Nykyään monet, jotka aikanaan vannovat luonnollisuuden nimeen, ovat ottaneet kauneushoitoja, kuten Botoxia, täyteaineita ja jopa kauneuskirurgiaa. Sumari kertoo, että hänestä on täysin hyväksyttävää, että otsat ovat nykyisin sileitä. ”Maailma muuttuu, ja nämä hoidot ovat tulleet arkipäiväisiksi”, hän kirjoittaa.
Monet aikaisemmin kauneudenhoitoa vastustaneet ihmiset, jotka halusivat vanheta arvokkaasti, ovat alkaneet ymmärtää, ettei ryppyjen ja juonteiden yhteys arvokkuuteen ole itsestäänselvä. Sumari kyseenalaistaa, miten ryppyjen ja juonteiden väheneminen voisi lisätä arvokkuutta. Hänen mielestään vanhemman henkilön arvokkuus tulee olemuksesta, käytöksestä ja elämänkokemuksesta – ei kasvojen ulkonäöstä.
Hanna Sumari julkaisi harvinaisen yhteiskuvan puolisonsa kanssa
Sumari haluaa eroon käsityksestä, jonka mukaan kauneudenhoitoja tehdään vain nuoruuden ihannoinnin vuoksi. ”Nuorekas ulkonäkö on valttia, mutta se ei ole koko totuus”, hän pohtii. Sumari paljastaa, että itse hän ei koe olevansa se ihminen, jonka kasvojen ulkonäkö viestii. Hän tuntee itsensä elinvoimaiseksi, energiseksi ja iloiseksi, eikä se, että hänen kasvoillaan on syviä juonteita tai roikkuvia silmänalusia, heijasta hänen sisäistä elämänvoimaansa. Hänen halunsa poistaa nämä merkkejä vanhenemisesta ei perustu siihen, että hän haluaisi näyttää nuoremmalta, vaan siihen, että hän kokee itsensä nuoreksi.
Hanna Sumari terveydellisestä tilanteestaan: ”Itken joka päivä”
Sumari myös huomauttaa, että monet eivät tiedä, mitä kaikkea kauneus- ja ihonhoitoalalla voidaan tehdä. Monet pelkäävät voimakkaasti muokattuja kasvoja, mutta todellisuudessa monet toimenpiteet voivat tuoda kasvoille vain virkeämmän ja elinvoimaisemman ilmeen. Lopuksi Sumari myöntää, että jos hän ei pelkäisi leikkauksia, hän olisi ehkä jo kokeillut kasvojenkohotusta. Hän toteaa, että voisi samalla korjata muutamia kohtia kehossaan, mutta ei siksi, että hän haluaisi miellyttää muita, vaan yksinkertaisesti ilahduttaakseen itseään.
Lopuksi Sumari muistuttaa, että jokaisen pitäisi voida tehdä itselleen mieluisia valintoja ilman ulkopuolista painetta tai arvostelua – oli kyse sitten kauneus- ja hyvinvointihoidosta tai muista henkilökohtaisista päätöksistä.