Saattohoidossa työskennellyt hoitaja kertoo, että monilla ihmisillä ilmenee ennen kuolemaa kokemuksia, joita ei täysin osata selittää. Yksi ilmiö toistuu hänen mukaansa erityisen usein.
Pitkään saattohoidossa työskennellyt hoitaja on kertonut havainnoistaan potilaiden viimeisistä elinviikoista ja -päivistä. Hänen mukaansa moni kuolemaa lähestyvä ihminen alkaa nähdä tai puhua ihmisistä, jotka ovat jo kuolleet.
Hoitajan mukaan tällaiset kokemukset eivät ole harvinaisia, vaan päinvastoin hyvin yleisiä. Potilaat saattavat kertoa näkevänsä edesmenneitä sukulaisia, ystäviä tai jopa lemmikkejä.
Ilmiö voi alkaa jo viikkoja ennen kuolemaa
Erityisen mielenkiintoiseksi havainnon tekee se, että kokemukset eivät yleensä tapahdu aivan viime hetkellä. Hoitajan mukaan ne voivat alkaa jo viikkoja tai jopa noin kuukausi ennen kuolemaa.
Potilaat ovat usein tässä vaiheessa täysin tajuissaan ja pystyvät keskustelemaan normaalisti. He kuvailevat näkemäänsä selkeästi, mikä tekee tilanteesta sekä läheisille että hoitohenkilökunnalle hämmentävän.
Hoitajan mukaan ilmiölle ei ole selkeää lääketieteellistä selitystä. Kyse ei kuitenkaan välttämättä ole sekavuudesta tai lääkityksen vaikutuksesta, vaan jostain, mitä esiintyy toistuvasti saattohoidossa.
Myös muita muutoksia nähdään loppuvaiheessa
Kuoleman lähestyessä kehossa tapahtuu myös fyysisiä muutoksia. Esimerkiksi hengitys voi muuttua epäsäännölliseksi ja hidastua, ja potilas saattaa vaipua tiedottomaan tilaan.
Lisäksi osa potilaista voi tuijottaa yhteen pisteeseen tai vaikuttaa siltä, kuin he olisivat jollain tavalla “poissaolevia”, vaikka olisivat vielä elossa.
Näitä ilmiöitä pidetään hoitajien mukaan osana luonnollista kuolemanprosessia, vaikka ne voivat läheisistä tuntua pelottavilta tai vaikeasti ymmärrettäviltä.
Ilmiö voi olla myös lohdullinen
Vaikka kokemukset voivat herättää hämmennystä, hoitaja korostaa, että ne ovat usein potilaalle rauhoittavia. Monet näyttävät olevan levollisia ja jopa iloisia kertoessaan näkemästään.
Tämän vuoksi ilmiötä ei aina nähdä pelkästään pelottavana, vaan myös mahdollisesti lohdullisena osana elämän viimeisiä hetkiä.
Lähde: Unilad