Kaikkihan hammaspeikon tietävät, eikö niin? Niitä on kuitenkin suussasi kolme.
Hammaspeikoilla on tarinoissa yleensä tarkoitettu reikiä hampaisiin tekeviä ilkiöitä, jotka voi pelottaa pois hammasharjalla. Näissä tarinoissa reikiä tekevän peikon oikea nimi on Kariesbakteeri, mutta sen lisäksi hampaissa lymyää muitakin epäpuhtauksia.
Alla käsitellään kolmea hammaspeikkoa ja kerrotaan, miten ne muodostuvat, miten niistä pääsee eroon ja miten niiden syntyä voi ehkäistä.
Plakki
Moni on saattanut huomata, vaikkapa kynnellä hampaita kokeillessaan, niiden pinnalla tahmean tuntuisen kerroksen tai kalvon. Monesti kalvo tuntuu illalla, kun aamuisesta hampaiden harjauksesta on kulunut jo aikaa ja päivään on kertynyt ateriakertoja, ehkä naposteluakin. Kalvo on plakkia. Plakki muodostuu hampaan pinnalle, kun siihen kertyy miljoonia erilaisia suun bakteereja.
Plakki ei poistu hampailta itsestään, mutta siitä pääsee eroon melko helposti. Plakki puhdistuu, kun hampaat pesee huolellisesti kaksi kertaa päivässä ja huolehtii hammasvälien putsaamisesta. Puhdistaminen on tärkeää, sillä jos bakteerit pääsevät muhimaan hampaistossa pitkään, aiheuttavat ne suuhun sairauksia, kuten ientulehdusta, reikiintymistä ja parodontiittia.
Bakteerien kertymistä vastaan voi taistella huolellisen puhdistamisen lisäksi pitämällä huolta säännöllisestä ateriarytmistä ja happohyökkäysten minimoimisesta.
Hammaskivi
Kun hampaille kertynyt bakteeriplakki kovettuu, siitä muodostuu hammaskiveä. Pienestä peikosta kasvaa isompi. Hammaskivi on usein kellertävän väristä. Paitsi että hammaskivi on jo itsessään bakteerien aiheuttamaa, se myös luo helpon kasvualustan uusille bakteereille.
Hammaskiveä ei voi poistaa kotikonstein, vaan poisto vaatii ammattilaisen otteet ja välineet. Hammaskiven poisto on yleisimpiä hammaslääkärin ja etenkin suuhygienistin päivittäin suorittamia toimenpiteitä. Poistoon käytetään siihen tarkoitettuja käsi-instrumentteja tai ultraäänilaitetta – useimmiten käytetään molempia. Käsi-instrumenteilla puhdistettaessa hammaskivi raaputetaan pois hampaan pinnalta. Ultraäänilaitteella puhdistettaessa laitteen värähtely yhdessä vesisuihkun kanssa irrottaa hammaskiveä hampaista.
Hammaskiveä voi välttää pitämällä hampaat ja hammasvälit puhtaina. Huolellisessa harjauksessa kannattaa kiinnittää huomiota paikkoihin, joihin hammaskiveä itsellä usein kertyy. Monilla tällaisia ovat alaetuhampaiden sisäpinnat sekä yläposkihampaiden posken puoleiset pinnat.
Karies
Karies on bakteerien aiheuttama hammassairaus. Kariesbakteerit asettuvat osaksi suun mikrobistoa jo lapsena. Karieksen yhteydessä puhutaan tavallisesti reiästä hampaassa, sillä yhdessä ravinnosta saatavan sokerin kanssa bakteerit muodostavat happoja, jotka vaurioittavat hampaan kiillettä. Kun vauriota syntyy tarpeeksi, kiilteeseen syöpyy reikä.
Hampaan kiilteeseen tulleet vauriot eivät palaudu. Kariesvaurioita voidaan kuitenkin pysäyttää ja korjata. Yleisin korjaustoimenpide on hampaan paikkaus muovipaikalla tai keraamisella paikalla. Jos reikä ylettyy hampaan ytimeen saakka, tarvitaan juurihoitoa. Pahoin vaurioitunut hammas voidaan joutua myös poistamaan ja korvaamaan siltarakenteella tai hammasimplantilla.
Parasta ehkäisyä reikiintymiselle on huolellinen omahoito kotona sekä kohtuullinen sokerien käyttö. Sokerit kun ovat tämän hammaspeikon lempiravintoa. Myös fluori on ase kariesta vastaan, ja siksi on tärkeää pestä hampaat kahdesti päivässä hammastahnalla, jossa on riittävästi fluoria. Kaikille yli 6-vuotiaille suositellaan hammastahnaa, jonka fluoridipitoisuus on 1450ppm.
Fluori pysäyttää karieksen etenemistä ja suojaa hampaan kiillettä. Karieksen ehkäisyyn kannattaa ottaa käyttöön myös ksylitoli, joka heikentää bakteerien vaikutusta ja katkaisee suuhun syntyvän happohyökkäyksen ruokailun jälkeen. Happohyökkäysten määrä kannattaa pitää kohtuullisena, minkä vuoksi suositellaankin 5-6 ateriakertaa päivässä. Satunnaiset herkuttelutkin kannattaa siis liittää ateriakerran yhteyteen erillisen napostelun sijaan.
Kun nämä 3 peikkoa saa pidettyä kurissa, pysyy suu terveenä.
Lähde: PlusTerveys