Isäni, paras ystäväni, mentorini ja lasteni isoisä Dennis nukkui rauhallisesti pois perheensä ympäröimänä 14.3. kello 05.28. Suru on syvä, mutta samalla tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että sain olla osa hänen elämäänsä.
Dennis oli ihminen, joka toi väriä ja elämää ympärilleen minne ikinä meni. Hänen huolehtivaisuutensa ja lämmin sydämensä jättivät jälkensä jokaiseen, joka hänet tunsi. Hänellä oli halu auttaa kaikkia ja yhdistää ihmisiä. Niin monet saivat kokea hänen rakastavan ja anteliaan luonteensa, ja se oli jotain, mitä ei voinut olla huomaamatta.
Vaikka Dennis taisteli pitkään vaikean sairauden kanssa, hän ei koskaan antanut periksi. Viime viikkoina hänen voimavaransa riittivät enää TPS:n ja Rubenin pelejä seuraamiseen, mutta silti hän muisti kysellä läheistensä vointia. Hänen viimeisimmät muistot olivat täynnä huolta muista, ei itsestään. Hän jaksoi odottaa perheensä tuloa, kuten Rebecca saapui torstaina Helsingistä ja Ruben Ruotsista. Ruben teki ison valinnan, jätti ensimmäisen SHL-pelinsä väliin ja sanoi: ”Se on vaan peli, mun paras ystävä kaipaa nyt muo.”
Surun täyttämä olo on ristiriitainen, sillä olen surullinen ja tyhjä, mutta samalla olen kiitollinen kaikista hetkistä, joita sain jakaa tämän upean ihmisen kanssa. Dennis, lupaan, että jatkamme sinun viitoittamalla tiellä, sekä ravintolassa että perheen keskuudessa. Perheesi, ”La Famiglia”, oli sinulle aina kaikkein tärkein, ja me kannamme tätä perhe perinnettä eteenpäin.
Lepää rauhassa, rakas isä. Sinua tullaan kaipaamaan enemmän kuin sanat voivat koskaan kertoa. Rakastan sinua kirjoittaa Kim Rafkin.