Todella hyvä seksi voi kuvaannollisesti saada näkemään tähtiä, mutta entä jos kyse on kirjaimellisesti tähtien keskellä olemisesta? Ajatus “avaruusklubista” on kutkuttanut mielikuvitusta jo pitkään, mutta käytännössä asia on kaikkea muuta kuin romanttinen scifi-fantasia.
Todennäköisesti suurin osa meistä ei koskaan joudu pohtimaan asiaa käytännön tasolla, ellei ihmiskunta joskus lähde elämään valtaville avaruusarkeille tai pysyville asemille kauas Maasta. Siihen asti vain harvat astronautit ovat tilanteessa, jossa avaruudessa harrastettu seksi olisi edes teoriassa mahdollista.
Ja vaikka olisi, se ei toimisi samalla tavalla kuin painovoiman piirissä kotisohvalla. Avaruuden olosuhteet tuovat mukaan sekä mekaanisia että biologisia haasteita, jotka voivat tehdä hommasta huomattavasti vaikeampaa kuin ensiksi luulisi.
Painottomuus sotkee jo perusmekaniikan
Suurin konkreettinen ongelma on painottomuus. Lähes kaikki tutut asennot – oli kyse sitten lähetyssaarnaajasta, cowgirl-tyylistä, takaapäin tehtävistä asennoista tai lusikoinnista – perustuvat siihen, että painovoima pitää ihmiset paikallaan ja “kontaktissa”.
Painottomassa tilassa fysiikka ei ole samalla puolella. Kun kaksi kehoa törmää toisiaan vasten, ne kimpoavat kuin ilmakiekkopelin kiekko ja maila. Jokainen työntö työntää osapuolet yhtä lailla myös erilleen, ja täsmälleen se, mitä maan kamaralla pitää liikkeen käynnissä, voi avaruudessa hajottaa tilanteen.
Fyysikko ja tähtitieteilijä John Millis on todennut, että jo kevytkin kosketus voi painottomuudessa riittää viemään ihmiset erilleen toisistaan, jos kumpikaan ei ole kunnolla kiinni missään. Käytännössä se tarkoittaa, että astronauttien pitäisi ankkuroida itsensä sekä alukseen että toisiinsa, jotta tilanne pysyisi kasassa edes hetken.
Millis on jopa ehdottanut, että teoriassa tarvittaisiin jonkinlainen “hihnajärjestelmä” tai kiipeilytelineen kaltainen rakenne, johon kaksi ihmistä voisi kiinnittää itsensä sopivaan asentoon. Toisin sanoen avaruuden “romantiikka” muistuttaisi enemmän teknistä kiinnitysharjoitusta kuin spontaania hetkeä.
Avaruus vaikuttaa myös kehon toimintaan
Tekniikka ei kuitenkaan ole ainoa ongelma. Painottomuus muuttaa myös kehon biologisia toimintoja. Yksi merkittävimmistä muutoksista on se, miten veri jakautuu elimistöön.
Maapallolla painovoima vetää verta alaspäin, ja elimistö tasapainottaa tätä. Avaruudessa osa verestä siirtyy enemmän pään alueelle, mikä näkyy esimerkiksi astronauttien “pöhöttyneinä” kasvoina.
Samaan aikaan verenkierto sukupuolielimiin on olennainen osa kiihottumista – sekä peniksen erektiolle että emättimen kosteudelle ja turpoamiselle. Jos veren jakautuminen kehoon muuttuu olennaisesti, voi myös kiihottumisen fysiologia häiriintyä.
Painottomuus voi siis vaikuttaa siihen, kuinka helposti erektio syntyy ja kuinka hyvin sitä pystyy ylläpitämään. Pelkkä halu ei avaruudessa välttämättä riitä, jos kehon perustoiminnot eivät tue tilannetta samalla tavalla kuin maan pinnalla.
Houston, meillä on monta ongelmaa
Vaikka ajatus seksistä avaruudessa on kiehtonut niin tutkijoita, scifi-kirjailijoita kuin uteliaita maallikoitakin, todellisuus näyttää olevan kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Haasteet eivät rajoitu siihen, että kaksi ihmistä leijuu ympäri moduulia, vaan myös kehon fysiologia muuttuu tavalla, joka voi vaikeuttaa koko aktia.
Tämän lisäksi tulevat vielä kaikki käytännön ongelmat: rajattu tila, laitteet, varusteet, työaikataulut ja se, että avaruuslentojen miehistöt on yleensä valittu aivan muiden kriteerien mukaan kuin romanttista yhteensopivuutta ajatellen.
Onko seksi avaruudessa siis mahdollista? Teoriassa kyllä – jos painottomuuteen kehitetään sopivat apuvälineet ja keho kestää olosuhteet. Mutta helppoa se ei ole, eikä todellakaan samanlaista kuin painovoiman piirissä.
Toistaiseksi “tähtiin asti hyvä seksi” on siis enemmän kielikuva kuin realistinen matkakohde.
Lähde: Unilad