Ikääntyneiden työllistymismahdollisuuksista on keskusteltu tänä syksynä vilkkaasti ja kiivaasti. Hallitus aikoo edetä eläkeputken poistamisessa, mutta päätöksen kritisoijat ovat tuoneet esille, että ikääntyneille ei putken poiston myötä ilmaannu uusia työpaikkoja, vaan se heikentää heidän mahdollisuuksiaan.
Työnanatajien sanotaan olevan haluttomia, koska he pelkäävät mahdollista tulossa olevaa työkyvyttömyyttä tai työntekijän tehottomuutta sekä kalleutta nuorempiin verrattuna.
Tilastokeskuksen tieto- ja tilastopalveluiden erikoistutkija Hanna Sutela selvittää blogikirjoituksessaan, pitävätkö iäkkäisiin työntekijöihin kohdistetut käsitykset paikkansa tilastojen valossa.
– On totta, että Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan työkyvyttömyyseläkkeelle siirrytään yleisemmin vanhemmista kuin nuoremmista ikäryhmistä. Myös Tilastokeskuksen työolotutkimus näyttää, että työelämässä olevista palkansaajista juuri ikääntyneimmät kokivat työkyvyttömyyden uhkaa muita useammin, Sutela kirjoittaa.
Sutela tuo kuitenkin esille, että pitkät sairauslomat ja työkyvyttömyys erityisesti mielenterveyssyistä ovat yleistyneet viime vuosina nuorten aikuisten joukossa. 2000-luvun alkuvuosiin verrattuna nuorten ikäryhmissä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen on lisääntynyt, kun yli 45-vuotiailla se on vastaavana aikana vähentynyt.
Sutela huomauttaa, että työolotutkimuksen tulosten perusteella ikäluokkien välillä ei ole juurikaan eroa työkyvyttömyyden pelon suhteen. Nuorempien ikäluokkien pelko työkyvyttömyyden uhasta oli kuitenkin noussut esimerkiksi 25-34-vuotiailla jopa puolitoistakertaistunut vuosien 2003 ja 2018 välillä.
Eri ikäryhmien välillä on myös Sutelan mukaan ”yllättävän pieniä” eroja siinä, moniko palkansaaja uskoo pystyvänsä terveytensä puolesta työskentelemään nykyisessä ammatissaan vielä kahden vuoden kuluttua.
– Nuoremmissa 10-vuotisikäryhmissä osuus vaihtelee 92–96 prosentin välillä. Toisaalta myös 55–64-vuotiaista 85 prosenttia uskoi vuonna 2018, että terveys sallii jatkamisen ainakin kaksi vuotta eteenpäin.
Terveytensä hyväksi tai melko hyväksi arvioivien palkansaajien osuus on myös työolotutkimuksen mukaan kasvanut 2000-luvulla kahdessa vanhimmassa 10-vuotisikäluokassa, kun se kahdessa nuorimmassa ikäluokassa on vastaavasti vähentynyt.
Työolotutkimuksen mukaan niin 45–54-vuotiaat kuin etenkin yli 55-vuotiaat palkansaajat kärsivät väsymyksen ja tarmottomuuden tunteesta, jännittyneisyydestä ja ärtyisyydestä, päänsärystä, keskittymis- tai muistamisvaikeuksista tai haluttomuudesta lähteä aamuisin töihin selvästi harvemmin kuin nuoret aikuiset.
Esimerkiksi selkä- tai niskakipujen suhteen ei enää ole juurikaan ikäryhmittäisiä eroja, koska aiempaa harvempi yli 55-vuotias ja aiempaa useampi 25–34-vuotias palkansaaja poti niitä. Ikääntyneillä tosin oli nuorempia enemmän univaikeuksia sekä särkyä jaloissa tai käsissä.
Yli 55-vuotiaiden palkansaajien sairauspoissaolot ovat selvästi harvinaisempia kuin muilla ikäryhmillä, varsinkin kun verrataan 25–34- tai 35–44-vuotiaisiin. Tosin ikääntyneiden poissaolot ovat kestäneet keskimäärin pidempään kuin nuoremmilla.
– Yli 55-vuotiaat palkansaajat ovat nykyisin ylipäänsä koulutetumpia ja hyväkuntoisempia, arvostavat ansiotyötä tärkeäksi elämänalueeksi huomattavasti useammin ja ovat valmiita jatkamaan työelämässä selvästi pidempään kuin ikätoverinsa vuosituhannen vaihteessa, Sutela toteaa.
Nuoremmat ikäluokat puolestaan näyttävät olevan terveytensä ja jaksamisensa suhteen huonommassa jamassa tänä päivänä kuin 2000-luvun alun ikätoverinsa.
Sutela pohtii tulosten perusteella, missä määrin tämän päivän työelämän ikäpuhetta hallitsee vanhojen stereotypioiden toistelu ja ovatko ikäkeskusteluun osallistuvat tai työpaikkahaastatteluihin kutsuja lähettävät päivittäneet käsityksiään nykypäivän todellisuutta vastaaviksi.
Sutela tuo myös esille, että keskiarvojen reunoilla on suuriakin eroja.
– On viisi–kuusikymppisiä, jotka ovat hyväkuntoisempia ja motivoituneempia kehittymään työssään kuin keskiverrot kolmikymppiset. On kolmekymppisiä, joilla on lyhyestä työurastaan huolimatta enemmän harkintakykyä, kokonaisuuksien tajua ja viisautta kuin toisilla eläkeikää lähestyvillä.
Jos tämän päivän tilannetta ei ymmärretä, Sutelan mukaan työelämässä jää hyödyntämättä valtava määrä resursseja.
– Rekrytoinnin kannalta ratkaisevimpia seikkoja pitäisi olla ihmisen osaaminen, potentiaali ja persoona – sukupuolesta, iästä tai syntyperästä riippumatta, Sutela summaa.
Kuva: Pixabay