Ensimmäistä kertaa avaan sanaisen arkkuni aiheesta, joka on koskettanut jollain tavalla meitä kaikkia. Toisia enemmän ja toisia vähemmän.

Kun keväällä luin ensimmäiset korona-uutiset, en osannut kuvitellakaan, että ne uutiset tulisivat muuttamaan koko perheeni vuoden.

Tuntui kuin olisi nähnyt vain pahaa unta kun maailma meni nopeasti aivan silmien edessä kiinni ja se kaikki tapahtui silmänräpäyksessä.

Keikkakalenteri tyhjeni parissa päivässä eikä sitä meinannut edes käsittää. Olen koko aikuisikäni keikkaillut työkseni ja kesä on aina sesonkia kun kierretään ysäriartistien kanssa festarilavoja sekä tapahtumia ympäri Suomea sekä Euroopaa.

Kesälle 2020 oli buukattu keikkoja mm. Haddawayn, Dj Sashin, Modern Talking Reloadedin, Cappellan ym. kanssa. Lähes kaikki kesän festarit ja tapahtumat oli silmänräpäyksessä peruttu.

Alkuun sitä osasi nauttiakin siitä kiireettömyydestä. Aurinko paistoi, oli lämmin kevät. Oli aikaa perheelle, kodin sisustamiselle sekä itselle. Yhtäkkiä olikin ylimääräistä aikaa päivittäin leipoa, kokeilla uusia reseptejä, siivota koti lattiasta kattoon kaappeja myöden, konmarittaa, sisustaa, seurata Netflix-sarjoja jne.

Aloimme perheeni kanssa lähes päivittäin tehdä eväät ja käydä metsäretkillä ja siitä tuli jopa perheen ihana yhteinen harrastus. Pelosta ja epävarmuudesta huolimatta kesästä osasi nauttia ja kalenterikin oli alkanut syksyksi taas täyttyä, kunnes toisen aallon myötä kevät toistui ja tapahtumia peruttiin jälleen.

Kiinnitin alusta alkaen huomiota median tapaan iskeä kiinni ravintola- ja tapahtuma-alaan. Koko pandemian ajan on otsikoitu isolla kaikki tapahtumissa sekä ravintoloissa ilmenneet korona-epäilyt, mutta esimerkiksi pandemian vaara ei tuntunut koskaan uhkaavan ostoskeskuksissa tai esimerkiksi Lidlin tyyppisissä paikoissa mihin houkuteltiin ihmismassoja eri kampanjoilla, jonka seurauksena tarjouskorien äärellä ihmismassat repivät tarjouslenkkareita toistensa käsistä.

Media loi hysterian, jossa korona on ollut alusta alkaen erittäin iso riski tapahtumissa sekä ravintoloissa, mutta ei esimerkiksi ruokakaupoissa tai ostoskeskuksissa.

Pari viikkoa sitten toimin eräiden festareiden Vip-hostina ja tällöin jäin jälleen suuresti ihmettelemään median toimintatapoja. Aiemmin oli isosti kritisoitu tapahtumien turvallisuusjärjestelyjä ja tartuttu rankoin otsikoin tapahtumien puutteisiin. Mutta entä kun niihin oli todella panostettu, kirjoittiko media silloin? Ei tietenkään.

Kuten jo tuolloin blogissanikin kirjoitin; ”Toivoisin myös median kirjoittavan joskus kuinka hienosti tapahtuma-alalla toimitaan, kun välillä tuntuu, että tapahtuma-ala on saanut medialta kohtuuttomasti osakseen vain kielteistä huomiota.”

Ihmettelen suuresti, ettei media tuonut esiin kuinka loistavasti tämä ko. tapahtuma oli panostanut asiakkaiden turvallisuuteen, sillä tähän oli TO-DEL-LA panostettu.
Toisaalta taas en ihmettele, median tapa kun on tuoda aina kaikessa epäkohdat esille, mutta kun olisi aihetta kiitoksiin niin niistä ei vahingossakaan kirjoiteta. (Oli kyse sitten koronasta tai ei.)

Pelkoa halutaan kyllä lietsoa. Mutta täältä sekä varmasti muilta esiintyjiltä ja varmasti asiakkailta yksimieliset kiitokset vielä ko. tapahtuman järjestäjille

Toisaalta esiintyjät ja artistit ovat myös joutuneet törmäämään syyllisesti osoittaviin sormiin jos keikkoja on tehty, sillä artistit on alusta alkaen leimattu vastuuttomiksi pandemian levittäjiksi.

On tietysti hyvä, että pandemiasta puhutaan ja on hyvä, että asia otetaan vakavasti ja etenkin riskiryhmä pidetään pandemialta turvassa. Mutta väitän, että nyt on uutisointi jo välillä karannut hieman käsistä ja vakavalla asialla on mässäilty jo hieman liikaakin.

Klikkiotsikot ovat aiheuttaneet hysterian, jolla on vakavat seuraukset yhteiskunnassamme kun viihde-ja tapahtuma-ala on laitettu polvilleen.

Kun on koko ikänsä elänyt ja hengittänyt kiertue-ja keikkaelämää, sitä on joutunut näkemään nyt hyvin läheltä kuinka moni kollega ja tapahtumajärjestäjä/ystävä on menettänyt elantonsa ja moni jopa koko elämäntyönsä.

Sana korona on itselleni nykyään kirosana. Sen lisäksi miten paljon oma alani on saanut siitä kärsiä, joutui myös lapseni siitä kärsimään. Koska 8-vuotiaalla pojallani on astma, hän joutui kesällä koronatestiin.

Toimenpide TAYS:ssa muistutti lähinnä kidutusmenetelmää, sillä veri vain lensi poikani sieraimista niin, että poikani sekä omat vaatteeni olivat toimenpiteen seurauksena aivan hänen veressään.

Poikani huusi kivusta niin etten ikinä tule unohtamaan sitä poikani tuskaa ja lopulta keskeytin toimenpiteen järkyttyneenä kysyen testiä suorittaneelta sairaanhoitajalta oliko testin ottaminen mennyt todellakin nyt aivan oikein? Hoitaja myönsi itsekin säikähtäneenä ettei ollut…

Vaadin tiukasti, ettei testiä voi mennä ottamaan etenkään lapsilta jos ammattitaito siihen ei riitä! Poikani sieraimet olivat tästä toimenpiteestä kaksi viikkoa kipeät sekä todella kosketusarat.

Pian tästä iltapäivälehti uutisoi uudesta tutkimuksesta, jonka mukaan testi olisikin luotettavampi syljestä otettuna… Tämä omien lasten koekaniiniksi asettaminen pöyristyttää!

On ollut myös surkuhupaisaa seurata kuinka etenkin somessa kaikki tuntuvat olevan tänä päivänä Koronan asiantuntijoita, vaikka on todistettu, ettei edes asiantuntijat itse tiedä mitä, miksi ja miten. Itse olen jo allerginen koko pandemialle!

Eletään erikoisia aikoja ja monella on ollut tämä vuosi pysähtymisen paikka.
Valoa ja voimia erityisesti kaikille kollegoille sekä ravintola- ja tapahtuma-alan edustajille.

Nyt on erittäin tärkeää tukea Suomen taloutta, suositaan kotimaan matkailua ja valitaan palvelut kotimaisilta pienyrittäjiltä. Muistakaa hyvä käsihygienia ja turvavälit ja pitäkää itsestänne sekä toisistanne huolta! <3

Kuvat Petri Naukkarinen Photography sekä Kati Laukkanen/IS