Julkisissa hankinnoissa korostuu yksi yhteinen asia: Kaikki osapuolet tarvitsevat lisää koulutusta.
Huoltovarmuuskeskus joutui koronapandemian alkuvaiheessa valtavan sotkun keskelle, kun se solmi suojainkaupoista miljoonasopimuksia kauppakumppaniensa hämäräperäisistä taustoista huolimatta. Suojaimia tilattiin yhteensä ainakin kymmenen miljoonan euron arvosta ulosottotaustaisilta pikavippiliikemies Onni Sarmasteelta (kuvassa) sekä Tiina Jylhältä, jolla on myös talousrikostuomioita sekä oikeudessa vireillä uusia rikosjuttuja. Molemmille maksetut varat jäädytettiin ensin ulkomaisten pankkiensa toimesta epäiltyinä rahanpesusta.
Maskisotku sai aikaan HVK:n toimitusjohtajan Tomi Louneman eroamisen tehtävistään sekä kahden HVK:n virkamiehen potkut. Sarmaste joutui KRP:n tutkintaan ja HVK purki Jylhän sopimuksen, josta Jylhä nyt vaatii niin ikään talousrikoksista aiemmin tuomitun asianajajansa Kari Uotin avustuksella vajaan kolmen miljoonan euron korvausta menetetystä katteesta.
Julkiset hankinnat herättävät suuria tunteita
Maski-gatessa oikeushaasteita sateli ympäriinsä niin Sarmasteen kuin Jylhänkin suunnalta ja ilmapiirit kiristyivät aina pääministeri Sanna Marinia (sd.) myöten, mutta julkiset hankinnat herättävät muutenkin paljon tunteita, sillä hankinnoissa liikkuu runsaasti valtion veronmaksajilta saatua rahaa. Eri arvioiden mukaan julkisia hankintoja tehdään 30–50 miljardilla eurolla vuodessa.
Haarukka on iso, mutta tarkkaa tilastoa ei ole. Tilastoinnin vajavaisuutta onkin kritisoitu. Suurin kritiikki kohdistuu kuitenkin julkisen sektorin osto-osaamiseen ja kirjaviin käytäntöihin kilpailutuksissa. Monimutkaiset tarjouspyynnöt ovat johtaneet siihen, että yksittäisiin kilpailutuksiin osallistuu vain vähän yrityksiä.
Kunnat julkisyhteisön suurin yksittäinen ostajaryhmä
– Kunnat ovat joutuneet maksamaan paljon oppirahoja. Ostajapuolella voi olla pieni kunta, jossa on osaamista vähän. Osaaminen kuitenkin kehittyy koko ajan paremmaksi, sanoo Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Hanna Tainio.
Hankintalain mukaan julkisyhteisön pitää kilpailuttaa hankinta, jos se ylittää tietyn kynnysarvon. Esimerkiksi tavaroissa ja palveluissa kynnysarvo on 60 000 euroa. Rakennusurakoissa sekä sosiaali- ja terveyspalveluissa kynnysarvot ovat korkeammat. Niiden lisäksi on vielä EU-kynnysarvoja ja pienhankintoja.
– Osto-osaaminen on parantunut, mutta sitä tarvitaan lisää. Kuntien, virastojen ja ministeriöiden johdon pitää ymmärtää paremmin hankinnoilla saavutettava vaikuttavuus ja se, kuinka paljon niihin käytetään rahaa ja kuinka paljon on mahdollista saada säästöjä, sanoo Hanselin toimitusjohtaja Anssi Pihkala.
Ratkaiseeko strategia ongelmat?
Valtiovarainministeriö ja Kuntaliitto käynnistivät viime syksynä Hankinta-Suomi-foorumin, jonka tehtävänä on laatia Suomeen ensimmäinen hankintastrategia. Kuntaliiton Hanna Tainio on ohjausryhmän varapuheenjohtaja.
– Strategia on tarkoitus julkistaa syyskuussa. Olemme kuulleet laajalti eri sidosryhmiä ja kehityskohteita on löytynyt paljon. Koulutusta kaivataan etenkin tiedolla johtamiseen. Lisäksi tavoitteena on luoda hankinnoista yhteinen tietopohja, Tainio sanoo.
Hanselin Anssi Pihkala pitää yhteistä strategiaa hyvänä asiana. Hän kiittelee, että vastuullisuus ja innovaatioiden edistäminen on nostettu esille.
– Iso kysymys on strategian jalkautus. Muuten vaarana on, että se jää jonnekin pölyttymään, Pihkala sanoo.
Lähde: Suomen Asiakastieto
Kuva: Facebook
