Ensimmäisessä Little Nightmares -kauhuseikkailussa Six-niminen tyttö taivalsi sadetakissaan painajaismaisten ja mieleenpainuvien alueiden läpi. Ruotsalaisen Tarsier Studiosin visiot jatkuvat pelisarjan toisessa osassa Little Nightmares II, jonka pääosassa nähdään Mono-niminen poika. Monolla on aluksi päässään paperipussi, jolle ei koskaan kerrota syytä. Päähineen voi myöhemmin vaihtaa, mutta tämä arvostelija ainakin mieltyi kummalliseen paperipussiin niin kovasti, että se pysyi visusti päässä loppuun asti.
Nokkela Six on pelissä mukana Monon apuna. Apu onkin monessa kiperässä paikassa tarpeen esimerkiksi silloin, kun täytyy päästää hyppäämään jonnekin niin korkealle tai kauas, että omat voimat eivät riittäisi. Pelin ehkä huvittavinta antia ovatkin kaksikon vuorovaikutukset ja Monon ainoa repliikki ”hey”, jolla kutsutaan Six apuun.
Seikkailun tuoksinassa avautuu toinen toistaan synkempiä maisemia ja karuja nukkehahmoja maailmassa, jossa kumimaiselta näyttävät oudot ihmiset ovat jääneet television tuijottamisen vangeiksi. Yritäpä poistaa tämä ilo näiltä kammottavilta ”sohvaperunoilta”, niin saat tuta heidän kyltymättömän raivonsa.
Pelissä on paljon kammottavia lapsinukkeja ja esimerkiksi rapumaisesti juoksevia irtokäsiä ja muuta vastaavaa. Sen synkät visiot tuovat varmasti monille mieleen joitakin lapsuuden painajaisia. Esimerkiksi karttakeppiä heiluttava opettaja, joka muuttuu suorastaan puistattavaksi loputtomiin venyvän kaulansa kanssa.
Little Nightmares II -pelissä ei niinkään mässäillä perinteisillä säikyttelykohtauksilla, mutta ahdistavuutta löytyy sitäkin enemmän tunnelman sekä vääjäämättä jahtaavien hirviöiden toimesta.
Tasohyppelyosuudet ja pulmien ratkaisut vaativat kekseliäisyyttä ja tarkkuutta, mutta kaikesta selviää, kunhan kokeilee kaikkia erilaisia vaihtoehtoja. Vinkkinä voidaan kertoa esimerkiksi, että hissin päälle täytyy muutamassa kohdassa hypätä päästäkseen eteenpäin, vaikka se ei äkkiseltään vaikuttaisi edes mahdolliselta. Myös Sixiä kannattaa seurata, jotta näkee parhaan etenemisreitin vaikeassa tilanteessa. Mukava lisäys pelissä ovat taistelut, kun traumojaan pääsee purkamaan tuhoamalla pienempiä hyökkääviä kammotuksia. Lähes yhtäkään jättihirviötä vastaan ei voi taistella, vaan heiltä paetaan ja kiiruusti.
Graafisesti sekä äänimaailmaltaan peli on kerrassaan lumoava. Myöhemmin julkaistava tehokonsoliversio, PS5 ja Xbox Series, lupailee vielä lisää parannuksia varsinkin grafiikoihin. Ohjattavuuden osalta tämä peli kärsii samoista ongelmista kuin ensimmäinenkin versio, eli hyppyjen pituutta on välillä vaikea arvioida ja tavaroiden heittely ei aina välttämättä suuntaudu sinne minne haluaisi, mutta enimmäkseen homma etenee hyvin, vaikkakin juonellisia haasteita riittää.
Little Nightmares muistuttaa pelinä toista niin ikään ruotsalaista Coldwood Interactiven Unravel-peliä, josta on myös julkaistu kaksi osaa. Molemmissa pelisarjoissa pikkuhahmot seikkailevat ja ratkaisevat pulmia upeasti toteutetuissa suurissa maisemissa, jotka ovat täynnä pieniä yksityiskohtia. Pelien teemat ovat kuin yö ja päivä, mutta tiettyjä yhtäläisyyksiä löytyy.
Little Nightmares II tarjoaa pidemmän seikkailun kuin ensimmäinen osa, noin kymmenisen tuntia. Lopussa odottaa vielä mojova yllätys.
Tätä peliä voi suositella kaikille kauhuseikkailujen ystäville, vaikka se ei perinteisiä säikyttelyjä juuri tarjoakaan, tai ehkäpä myös juuri sen vuoksi.
Tähdet: 4/5
Testialusta: PlayStation 5
Saatavuus: PS4, PS5, Xbox One ja Series S/X, PC, Nintendo Switch
Genre: Tasohyppely, kauhu
Pelaajamäärä: 1
Ikäraja: 16
Kehittäjä: Tarsier Studios
Julkaisija: Bandai Namco
Julkaisupäivä: 11.2.2021