Peliarvostelu: Snowrunner



Saber Interactive keräsi hyvää mainetta myös edellisellä ajopelisimulaattorillaan, joka tunnettiin nimellä Spintires: Mudrunner. Mutavellimaisemien oheen on saatu myös lumisia osuuksia, jotka tuovat Snowrunner-uutuuteen aivan uutta mielenkiintoa.

Menevien alkuvalikkomusiikkien myötä on mukava lähteä tien päälle, jossa heti ensimmäisenä odottaa pakollinen tutorial-osuus kontrollien opettelemiseksi. Pelin henki tulee saman tien selväksi: pelillisesti tämä on äärimmäisen hyvin hiottu ajosimulaattori loistavien fysiikkamallinnusten ansiosta. Hankalimmat tieosuudet vaativat aidosti hyviä ajotaitoja, reittisuunnittelua ja oikeanlaisia kulkupelejä. Myöskään sääolosuhteita ei kannata unohtaa, sillä esimerkiksi öisin näkyvyys haittaa teiden kunnon näkemistä. Yksin pelatessa pelintekijät ovat kuitenkin helpottaneet asiaa, sillä yön voi ohittaa siirtämällä aikaa virtuaalisesti eteenpäin. Monipelissä ominaisuutta ei ole.

Järeän bensasäiliön kuljetukseen tarvitaan kolmannen persoonan kuvakulmaa. Näkymän saa myös ohjaamon puolelle.

Alkuun meno on varsin leppoisaa, sillä kontrollien kanssa pääsee nopeasti sinuiksi. Parasta apuvälineosastoa edustaa vinssi, joka on monesti se tärkein ja samalla viimeinen oljenkorsi, kun auto ei enää hievahda ja renkaat sutivat tyhjää. Aina voi toki palauttaa käytössä olevan auton talliin, mutta saman reitin läpikäyminen tuo vastaan entistäkin vaikeakulkuisemman kärrypolun oman, viimekertaisen myllerryksen vuoksi.

Vastarakennettu puusilta on paras reitti järeän kaluston kuljettamiseen hankalassa paikassa olevalle sahalle.

Menoa pystyy helpottamaan hankkimalla rahaa suoritettujen tehtävien kautta, ja löytämällä kartalta lisävarusteiden kätköpaikkoja. Tällöin autotalliin aukeaa ostettavaksi esimerkiksi paremmin mudassa toimivat renkaat, jolloin meno maistuu taas piirun verran helpommalta. Varjopuolena muta- ja vesikeliin paremmin soveltuvat renkaat vaikeuttavat menoa maantiellä. Lumiosuuksilla myös telaketjujen asentaminen on mahdollista. Rahan käyttö pelissä on tehty mukavan vapaaksi, sillä kaiken voi myydä ostohinnalla takaisin paremman kaluston ostamiseksi.

Jokaisella auton keskeisellä osalla on oma vauriopistemittari, josta näkee osien jäljellä olevan kunnon. Liikaa osumaa ottanut moottori kuluttaa enemmän polttoainetta, puhjenneet renkaat taas vaikeuttavat ohjaamista, pari esimerkkiä mainitakseni. Vauriot näkyvät selkeästi myös auton ulkoisessa habituksessa, joka on mukavan realistinen piirre.

Porakaluston kuljetus perälavan avulla. Nosturia tarvittiin, sillä taivaalta tielle pudonneet laatikot olivat tien tukkeena.

Mudrunnerin ajoilta kartalla suoritettavat tehtävät ovat muuttuneet erittäin monipuolisiksi. Monenlaiset tarvikkeet vaativat tietynlaista ajokalustoa kuljetusta varten, ja moni kohde saattaa vaatia useamman roudauskeikan ennen kuin palkkiorahat ja kokemuspisteet ropisevat laariin. Kentältä pitää kerätä esimerkiksi betonilaattoja, lankkupuuta, varaosalaatikkoja, metallitankoja, bensiinisäiliöitä ja porakalustoa. Tehtäviä on yhtä kartta-aluetta kohden niin paljon, että ne saattavat vaatia helposti useamman kuin parin päivän mittaisen ajeluoperaation suunnitteluineen kaikkineen. Yksikin ajokeikka voi helposti viedä aikaa tunnin verran, mutta lopuksi on mukava katsella pientä välivideota onnistuneen tehtävän mentyä maaliin asti. Mukaan olisi kuitenkin kaivannut myös pientä ääninäyttelyä tai esimerkiksi oman kuljettajan kommentointia, sillä puheita pelissä ei kuulla lainkaan.

Erään pikkukaupungin keskusta oli myös joutunut varaosalaatikoiden sateen alle.

Niin mainio peli kuin Snowrunner onkaan, niin harmi kyllä tekninen toteutus ei ole aivan vaaditulla tasolla. Yhtäkään peli-iltaa ei ole saatu vietyä loppuun ilman pelin kaatumista täysin yllättäen, oli sitten kyseessä yksinpeli tai moninpeli. Automaattisia välitallennuksia toki tulee varsin tiuhaan, mutta uudelleenkäynnistäminen ja etenkin moninpeliporukan uudestaan kokoaminen saa verenpaineen nousemaan. Muutakin harmia on esiintynyt, sillä esimerkiksi kartalta toiselle siirryttäessä pelintekijä ei ole ottanut huomioon samanaikaista siirtymistä. Tällöin autot saattavat ilmestyä päällekkäin heti tunnelin jälkeen ja jopa autojen lavoilla olevat tavarat ovat sekoittuneet epäloogisesti. Kaiken huippuna kartalle on tipahtanut muutaman kerran kymmeniä varaosalaatikoita, jotka ovat pahimmillaan tukkineet tien kokonaan. Viimeksi mainittu aiheuttaa myös pientä ruudunpäivityksen takkuamista tavarapaljouden alueella liikuttaessa.

Autokolmikko viemässä kuormaa.

Bugeista huolimatta Snowrunner on oman lajityyppinsä parhaimmistoa ajosimulaatiopelien maailmassa. Sen ajo-ominaisuudet oppii helposti ja haaste tuntuu sopivalta. Moninpeli nostaa arvosanaa vielä hieman korkeammalle, sillä yhdessä tekemisen hyvänä puolena voi aina pyytää kaveria auttamaan esimerkiksi kaatumisen tai jumiutumisen sattuessa kohdalle. Myös tehtävien tekeminen on nopeampaa, kun vastuualueet voi jakaa koko tiimille. Tosin moninpelissä vain pelisession isäntä saa suoritukset tehtävistä, mutta näin mainion pelin kohdalla saman tekee mielellään uudestaan kaverin serverillä ja erilaisella työnjaolla. Arvosanaan voi lisätä mielessään puolikkaan tähden, kunnes bugikorjaukset on tehty päivityksen avulla. Vahva suoritus Saber Interactivelta.

Tähdet: 4/5

Rating: 4 out of 5.

Testialusta: PlayStation 4
Saatavuus: PC, PlayStation 4, Xbox One, Nintendo Switch
Genre: Simulaattori
Pelaajamäärä: Yksinpeli, moninpeli verkossa 2-4 pelaajalle
Ikäraja: K-3
Kehittäjä: Saber Interactive
Julkaisija: Focus Home Interactive

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän

SUOSITUIMMAT


Saber Interactive keräsi hyvää mainetta myös edellisellä ajopelisimulaattorillaan, joka tunnettiin nimellä Spintires: Mudrunner. Mutavellimaisemien oheen on saatu myös lumisia osuuksia, jotka tuovat Snowrunner-uutuuteen aivan uutta mielenkiintoa. Menevien alkuvalikkomusiikkien myötä on mukava lähteä tien päälle, jossa heti ensimmäisenä odottaa pakollinen tutorial-osuus kontrollien opettelemiseksi. Pelin henki tulee...Peliarvostelu: Snowrunner