Supermassive Games teki oivaa työtä vuonna 2015 julkaistussa Until Dawn -pelissä, joka oli virkistävän elokuvamainen uutuus kauhupeligenreen ja toi siihen mukaan uudenlaista interaktiivisuutta. Supermassiven seuraavassa pelissä siirryttiin teini-slasherista aavelaivaan, kun käynnistettiin uusi antologia The Dark Pictures Anthology: Man of Medan, josta julkaistiin tänä halloweenina toinen osa, The Dark Pictures Anthology: Little Hope.
Little Hopessa tapahtumat sijoittuvat samannimiseen aavemaiseen pikkukaupunkiin, jossa on synkkiä historiallisia taakkoja juontaen puritanistien ja noitavainojen aikoihin saakka.
Pelissä neljä yliopisto-opiskelijaa ja heidän professorinsa joutuvat bussissaan kiertotielle, kun kuski väistää tielle tulevaa hahmoa. Kuljettaja katoaa ja ryhmä ajautuu kuin väkisin painostavan sumun saattelemana ränsistyneeseen aavekaupunkiin. Samalla näemme historiallisia takaumia kamalista asioista, jotka tapahtuivat menneisyydessä ryhmän jäsenten näköisille henkilöille. Mukaan kuvioihin ilmestyy pikkutyttö Mary, jonka hyvyyttä tai pahuutta tulee arvuutelleeksi moneenkin otteeseen. Ja aina vaan sukelletaan synkempiin vesiin aavekaupungin ytimessä.
Peli etenee niin teknisesti kuin juonellisesti hyvin ja siinä tehdyt valinnat muuttavat tarinaa ja voivat helposti johtaa hahmon kuolemaan. Se tässä pelissä onkin mielenkiintoista edeltäjiensä tavoin, että kuka tahansa hahmoista voi kuolla riippuen pelaajan taidoista tai valinnoista. Man of Medaniin verrattuna Little Hopen Quick Time Eventit, eli kohtaukset, joissa täytyy rämpyttää oikeita nappeja juuri oikeaan aikaan, antavat hieman enemmän anteeksi eikä kuolo korjaa niin helposti. Tervetullut lisä on myös pieni varoitus ennen QTE:tä, joten pelaajan ei ole pakko hikoilla turhan pitkiä aikoja ohjain valmiustilassa. Pelattavuutta on muutenkin paranneltu niin paljon, että Man of Medanin tietyistä toimimattomuuksista valittaneet huomaavat erot taatusti suureksi ilokseen.
Historialliset kauheudet ja niiden nivoutuminen nykyaikaan sekä hahmojen samannäköisyys tuovat mielenkiintoa tarinaan, vaikka noitavainoista ja niiden vaikutuksista on tietenkin ehditty nähdä lukemattomia versioita varsinkin elokuvissa ja tv-sarjoissa. Little Hopen interaktiivisuus tuo kuitenkin uuden ulottuvuuden kokemukseen ja hahmoista alkaa välittää aivan toisella tavalla, kuin pelkästään passiivisesti katsomalla tai rämpyttämällä eteenpäin ilman interaktiivisuutta.
Peliä voi pelata joko yksin tai kaverin kanssa co-opina, tai jopa viiden kaverin kesken samassa huoneessa Movie Night -tilassa. Näistä jälkimmäinen on ehdottomasti viihdyttävin vaihtoehto. Pelaajat alkavat väkisinkin suojella ”omaa hahmoaan” eivätkä tietenkään halua hänen kuolevan. Tämä tuo paineita myös muille, jotta he eivät tekisi ratkaisuja, joista voisi olla haittaa muille. Ohjainta voi joko kierrättää tai kaikilla voi olla oma ohjain. Kun hahmo vaihtuu pelissä, hänen ”ohjaajansa” astuu puikkoihin muiden neuvoessa, huutaessa säikyttelykohtauksissa ja pohtiessa ratkaisuja erilaisiin etenemissuuntiin sekä yhä monimutkaisemmaksi muuttuvaan tarinaan. Pienenä miinuksena sanottakoon, että vaikka hahmot ovat kiinnostavia, jotkut heistä ovat persoonaltaan melko mustavalkoisia. Tämä on tietenkin jo muutenkin tuttua kauhuelokuvagenressä, sillä mitä jännää siinä olisi, jos hahmo ei hiipisikään sinne pimeimmän kellarin perukalle…
Visuaalisesti Little Hope on tyylikästä jälkeä ja painostava tunnelma on hiottu varsin tehokkaaksi. Säikyttelykohdat noudattelevat kauhuelokuvien kliseitä ja ne ovat valitettavan usein ennalta arvattavissa, mutta kyllä pelissä pelottavuutta ja ahdistavaa tunnelmaa silti riittää.
Little Hope kestää edeltäjiensä tavoin noin neljästä viiteen tuntia, ja se on suunniteltu uudelleen pelattavaksi useaan kertaan. Erilaisilla valinnoilla juoni muuttuu, mutta et tiedä miten paljon ennen kuin pelaat pelin uudelleen. Ensimmäisen läpipeluukerran jälkeen saat myös käyttöön ”kuraattorin version”, jossa pääset pelaamaan vaihtoehtoisia kohtauksia tai tuttuja tapahtumia erilaisesta perspektiivistä.
Little Hopea pelasi arvostelijan lisäksi myös viiden nuoren naisen ryhmä Movie Night -tilassa ja he pitivät kokemuksesta suuresti. Kauhuleffojen suurkuluttajina ryhmä arvasi säikyttelykohtaukset etukäteen, mutta he nauttivat pelin tunnelmasta ja varsinkin uppoutumisesta sen juonenkäänteisiin, erilaisten ratkaisujen vaikutusten pohtimiseen, oman hahmon hengissä pitämiseen ja varsinkin koko mysteerin ratkaisemiseen.
The Dark Pictures Anthology: Little Hope on kelpo kauhupeli, jonka interaktiivisuus ei ole enää niin uutta, mutta se pitää otteessaan ja saa jatkamaan pelaamista tunti toisensa jälkeen. Ja kun loppuun asti päästään, sitten vain uutta kierrosta kehiin ja selvittämään erilaisten valintojen vaikutuksia tapahtumiin. Vinkkinä voidaan kertoa, että jopa tietyillä esineillä voi olla kauaskantoisia ja dramaattisia vaikutuksia pelin myöhempiin vaiheisiin, riippuen siitä, miten niitä käytät.
Tähdet: 4/5
Testialusta: PlayStation 4 Pro
Saatavuus: PlayStation 4, Xbox One, PC
Genre: Kauhu
Pelaajamäärä: 1-2 (5 samassa tilassa ohjaimen kierrätyksellä)
Ikäraja: 18
Kehittäjä: Supermassive Games
Julkaisija: Bandai Namco
Julkaisupäivä: 30.10.2020