Huom! Yllä oleva video ei sovellu herkille.
Cyanide Studiosin kehittämä Werewolf: The Apocalypse – Earthblood vaikutti alkuun erittäin mielenkiintoiselta ihmissusiteeman ansiosta. Vahvasti toimintapainotteinen peli on kuitenkin erittäin lineaarinen seikkailu, joka alkaa matkan varrella toistaa itseään. Yksi asia pelastaa paljon: taistelu on todella maittavaa rokkaavan musiikin pauhatessa taustalla.
Maailmalla toimiva suuryhtiö Endron toimii pelin suurimpana ”pahiksena”, sillä sen toiminta on erittäin kyseenalaista. Endron on joutunut silmätikuksi erittäin vaarallisen vastustajan silmissä, sillä vastapuolella on ihmissusien hahmoja käyttävien ihmisten joukkio. Päähahmona toimii irlantilaistaustainen Cahil, joka toimii seikkailun protagonistina.
Teknisen toteutuksen puolesta valittamista ei ole, sillä 60 freimin kuvatahti, kelvollisen tason grafiikka sekä mainiot ’taistelumusiikit’ hivelevät korvakäytäviä. Itse peli onkin sitten erittäin lineaarinen ja samaa kaavaa toistava. Tyypillisesti tehtävien välissä isketään tarinaa liittolaisten kanssa, katsellaan välivideoita ja suunnitellaan seuraavan tehtävän kuvioita.
Toimintaosuudet ovatkin sitten Werewolf: The Apocalypse – Earthbloodin parasta antia, vaikka kaavamaisuus alkaakin hieman häiritä tarinan edetessä. Cahil pystyy silmänräpäyksessä muuttumaan sudeksi, joka on liikkeissään huomattavasti nopeampi, huomaamattomampi ja hiljaisempi. Varjoja, ahtaita kulkureittejä ja nopeita hahmonvaihtoja käyttävä pelaaja pystyykin usein operoimaan varsin rauhassa.
Cahilin ollessa ihmishahmossa vastapuolen porukkaa voi poistaa pelistä joko kuristusotteella tai varsijousella, jossa on kuitenkin turkasen vähän ammuksia. Tunnelmallista hiippailua olisi saanut olla enemmänkin, mutta toiminnalta ei voi välttyä.
Cahilin paljastuessa viholliset käyvät sankoin joukoin päälle, jolloin musiikki alkaa kutkuttamaan korvakäytäviä, eli suorastaan yllyttäen syöksymään vihulaisten niskaan. Cahill pystyy ihmissusihahmossa operoimaan kahdella tavalla: joko neljällä jalalla ketterästi loikkien tai pystyasennossa vahvoja iskuja jaellen. Lisäksi valikoimaan kuuluu nippu erikoistoimintoja, joita voi aktivoida hyökkäysten myötä latautuvan raivomittarin täyttyessä. Lopputulos on erittäin toimivaa ja verentäyteistä meininkiä. Endronin kätyreiden niittämisen ohella toisinaan vastaan voi asettua myös huomattavasti vahvempi vastustaja, joka kruunaa tehtävän kokonaisuuden.
Myös taktiset elementit nostavat päätään, sillä ennen toimintaa Cahil pystyy esimerkiksi ansoittamaan vihollisen mahdollisia tuloreittejä, helpottaen tulevaa kahakkaa. Erikoistaitona Cahililla on kätevä vaistomoodi, jolla pystyy havainnoimaan Endronin joukkojen sijainteja seinien läpi. Myös paikkojen tutkiminen kannattaa, sillä esimerkiksi eri paikoista löytyvät kykypisteet tarjoavat mahdollisuuden parantaa sankarin ominaisuuksia. Luonnollisesti mukaan on ympätty myös muita kerättäviä juttuja trophy-saavutuksia ajatellen.
Puhtaana toimintapelinä Werewolf: The Apocalypse – Earthblood on oikein mainio ja sen pohjalta annoin pelille kolme tähteä. Joka paikan tutkimalla ja tarinan läpipelaamalla aikaa kului noin 12 pelin sisäisen tunnin verran, joka tuntui sopivalta normaalilla vaikeustasolla.
En kokenut tarinaa kovin syvällisenä, mutta silti riittävänä. Ja pakkohan se on myöntää: Valtavan ja mukavan kirjavan vihollislauman teurastaminen ihmissusihahmossa on kivaa. Julmuutensa vuoksi tekele ei sovi nuoremmille, vaikka veren määrän voikin halutessaan kytkeä pois. Suositus toimintapeleistä pitäville.
Tähdet: 3/5
Testialusta: PlayStation 5
Saatavuus: PlayStation 5, Xbox Series X/S, PlayStation 4, Xbox One, PC/Windows
Genre: Toimintaroolipeli
Pelaajamäärä: Yksinpeli
Ikäraja: 16
Kehittäjä: Cyanide Studios
Julkaisijat: Nacon, Bigben Interactive