Saattohoitoon erikoistunut yhdysvaltalainen sairaanhoitaja Katie Duncan kertoo havainneensa työssään yhden liikkeen, joka toistuu monilla potilailla juuri ennen kuolemaa. Hänen mukaansa osa ihmisistä alkaa kurottaa käsillään ylöspäin tai eteenpäin, aivan kuin he yrittäisivät koskettaa jotakuta tai tarttua johonkin, mitä muut eivät näe. Ilmiölle ei ole yksiselitteistä selitystä, mutta saattohoidossa sitä pidetään tunnistettuna elämän loppuvaiheen kokemuksena.
Kurottava liike on hoitajan mukaan yllättävän tavallinen
Marylandista kotoisin oleva Duncan kuvaa itseään sairaanhoitajaksi, kouluttajaksi ja death care coachiksi. Hänen mukaansa kuolevien potilaiden joukossa näkyy toistuvasti tilanne, jossa ihminen ojentaa kätensä ylös tai eteenpäin kuin tavoitellen jotakuta yläpuolellaan. Duncan on kertonut ilmiöstä sosiaalisessa mediassa ja liittänyt sen siihen, mitä saattohoidossa kutsutaan elämän loppuvaiheen näyiksi ja kokemuksiksi.
Kyse ei aina ole levottomuudesta tai kärsimyksestä
Duncanin mukaan tällainen liike ei useinkaan näytä liittyvän kipuun tai paniikkiin. Hänen kokemuksensa mukaan moni potilas vaikuttaa pikemminkin rauhalliselta. Tätä tukee myös saattohoitoa käsittelevä tutkimuskirjallisuus: kuolevien ihmisten niin sanotut end-of-life dreams and visions eli elämän loppuvaiheen unet ja näyt kuvataan usein lohdullisiksi, merkityksellisiksi ja pelkoa vähentäviksi kokemuksiksi.
Moni kertoo näkevänsä läheisen tai muun tutun hahmon
Saattohoidon tutkimuksissa on raportoitu, että noin 50–60 prosenttia tietoisista hospice-potilaista kertoo jonkinlaisista “vierailuista” tai näyistä, joissa mukana on usein kuollut läheinen, perheenjäsen tai joskus myös lemmikki. Tutkijoiden mukaan nämä kokemukset voivat tulla valveilla tai unen kaltaisessa tilassa, ja ne erotetaan yleensä deliriumista juuri siksi, että ne ovat monille potilaille rauhoittavia eivätkä sekavia tai ahdistavia.
Selitystä ei tiedetä varmasti
Duncan ei väitä tietävänsä, mistä kurottava liike lopulta johtuu. Hän on kuvannut sitä yhdeksi kuolemisprosessin “mystisistä” puolista. Tutkimuskaan ei tarjoa yhtä lopullista vastausta, vaan lähinnä toteaa, että tällaisia kokemuksia raportoidaan saattohoidossa usein ja että ne voivat olla potilaalle merkittäviä. Asiantuntijoiden mukaan läheisten kannattaakin suhtautua tilanteeseen rauhallisesti eikä vähätellä sitä, mitä kuoleva ihminen kertoo näkevänsä tai kokevansa.
Sosiaalinen media toi aiheen taas esiin
Duncanin videota kommentoineet ihmiset ovat kertoneet nähneensä saman omien läheistensä kohdalla. Juuri tämä näyttää selittävän, miksi aihe leviää somessa kerta toisensa jälkeen: kyse on ilmiöstä, jonka moni tunnistaa omasta elämästään, vaikka sitä on vaikea selittää lääketieteellisesti täysin tyhjentävästi. Saattohoidon ammattilaisten viesti on kuitenkin melko yhtenäinen: ilmiö voi olla hämmentävä, mutta se ei yleensä tarkoita, että ihminen kärsisi.
Lähde: LADbible