Ensimmäinen kuukausi läheisen kuoleman jälkeen on kulunut, ja kirjoittaja kertoo yllättäen voivansa olosuhteisiin nähden hyvin. Hän kuvaa somessa julkaisemassaan tekstissä kahden vuoden takaisen aivokasvaindiagnoosin olleen järkytys, joka vei hetkessä ilon ja toi tilalle jatkuvan surun.
Kirjoittajan mukaan diagnoosin jälkeen he saivat kuitenkin vielä “aivan upean” puolitoista vuotta yhdessä. Kesällä tilanne kääntyi, kun kasvain uusiutui ja heidän yhteinen aikansa päättyi lopulta kuolemaan. Hän kertoo valmistautuneensa menetykseen jo pitkään ja kuvaa, että kuolema tuntui tulleen heidän väliinsä useamman kerran, ikään kuin menetys olisi tapahtunut vaiheittain.
Kolme jäähyväistä ja päätös jatkaa eteenpäin
Kirjoittaja sanoo hyväksyneensä, ettei Olga enää palaa kotiin nauraen ja täyttämään arkea lämmöllä ja rakkaudella. Silti hän painottaa valitsevansa katkeruuden sijaan suunnan kohti onnellisuutta ja uskovansa, että he tapaavat vielä.
Tekstissä näkyy samaan aikaan sekä iso kaipuu että arjen realismi. Kirjoittaja kuvaa, että elämä on jatkunut ja siihen mahtuu edelleen iloa ja naurua, uusia läheisiä ihmisiä, itkua, mökötystä ja suurta ikävää. Arjen pienet asiat, kuten tv-ohjelmat ja urheilu, ovat mukana siinä missä suru.
Olgan näköiset hautajaiset ja kiitos ihmisille
Kirjoittaja kertoo, että hautajaiset olivat “aivan Olgan näköiset”, vaikka yksi asia puuttui: Olga itse. Hän kiittää lämpimästi kaikkia, jotka muistivat ja osallistuivat, ja sanoo heidän tehneen Olgan päivästä upean.
Selkeä pyyntö toimittajille
Tekstin lopussa kirjoittaja osoittaa viestinsä myös medialle. Hän kertoo nolostuvansa siitä, että somepäivityksistä tehdään nostoja ja että ihmisille voi syntyä väärä mielikuva, että hän itse olisi yhteydessä toimittajiin. Hän pyytää, ettei asiasta tehdä “sellaista”, ja sanoo haluavansa palata takaisin normaaliin, koska päivitys on jo valmiiksi tarpeeksi vaikea.