Ilmatieteen laitoksen ja Helsingin yliopiston monitieteellisenä yhteistyönä tutkittiin virusten leviämistä ulkoilmassa pohjoisen Suomen leveysasteilla. Tutkijat selvittivät, kuinka kauas tartuttava virus voi levitä ympäristössä ja mikä on UV-säteilyn merkitys virusten ja bakteerien tartuntakyvyn säilymisessä.

Tartuntakykyisiä viruksia löydettiin vielä 50 metrin päästä lähtöpisteestä. Tutkimuksessa selvisi myös, että auringon säteilyn virusten tartuttavuutta heikentävä vaikutus alkaa keskikesän aurinkoisena päivänä vasta useamman tunnin auringossa olon jälkeen. Myös bakteerit heikkenivät vasta useamman tunnin säteilyaltistuksen jälkeen.

Tutkimus antaa lisää tietoa sään ja ilmaston vaikutuksista virustautien kausiluonteisuuteen. Erityisesti COVID-19-pandemian aikaan yleiseen keskusteluun nousi kysymys UV-säteilyn merkityksestä viruksien tarttuvuutta heikentävänä tekijänä. Yleisesti on tiedossa, että UV-säteilyn lyhyet aallonpituudet, UV-C-säteily, inaktivoi viruksia. Tätä UV-säteilyn ominaisuutta käytetään esimerkiksi sairaaloissa välineistön desinfioimiseen. Siihen tarvitaan lampuilla tuotettua keinotekoista säteilyä, sillä maanpinnalle saapuvassa auringon UV-säteilyssä ei ole lainkaan näitä UV-C-säteilyn aallonpituuksia. Kuitenkin maanpinnalle saapuvan UV-C:tä hiukan pidempiaaltoisen UV-B-säteilyn tiedetään aiheuttavan esimerkiksi DNA-vaurioita ja polttavan ihoa. Liiallisena määrinä UV-B-säteily lisää riskiä sairastua ihosyöpiin.

Tutkimus toteutettiin Ilmatieteen laitoksen ja Helsingin yliopiston välisenä yhteistyönä Ilmatieteen laitoksen Sodankylän tutkimusasemalla kesällä 2021. Koronaviruksen kaltaista ihmiselle vaaratonta Phi6-mallivirusta sekä sumutettiin ilmaan että altistettiin tutkimusmaljoilla UV-säteilylle sääaseman mittalaitteiden läheisyydessä.