Yhdysvaltalainen kahden lapsen äiti Staci Marklin huomasi vuonna 2024, että jokin ei ollut kohdallaan. Knoxvillessä Tennesseessä asuva 47-vuotias oli juuri tullut äidiksi pienelle Gunnar-pojalleen ja laittoi aluksi kaiken väsymyksen ja unohtelun raskauden sekä ”äitiaivojen” piikkiin. Vähitellen arjen pienistä tilanteista alkoi kuitenkin muodostua huolestuttava kokonaisuus, joka johti lopulta varhaisen Alzheimerin taudin diagnoosiin.
Ensimmäiset oudot merkit arjessa
Alkuun oireet olivat niin hienovaraisia, että Staci ohitti ne olankohautuksella. Hän huomasi kuitenkin toistuvasti käyttävänsä vääriä sanoja tilanteissa, joissa hän ennen olisi ilmaissut itseään moitteettomasti.
Esimerkiksi kotona hän saattoi pyytää perheenjäsentä ”siirtämään mattoa”, vaikka tarkoitti verhoa. Yksittäisenä lipsahduksena se ei olisi tuntunut vakavalta, mutta pikkuhiljaa vastaavanlaiset sekaannukset yleistyivät.
Raskauden ja pienten lasten vanhemmuuden kuormitus tuntui luontevalta selitykseltä. Staci ajatteli pitkään, että kyse oli vain uupumuksesta ja hormonien aiheuttamasta sumusta, josta hän kyllä ajan myötä selviäisi.
Muistikatkokset alkoivat pelottaa
Sitten mukaan tulivat muistikatkokset, joita ei enää voinut selittää pelkällä väsymyksellä. Eräänä päivänä joku kysyi häneltä työkaverista, jonka kanssa hän oli tehnyt tiivistä yhteistyötä. Yllättäen Staci ei tiennyt lainkaan, kenestä oli puhe.
Hän tajusi puhuttelutavasta, että kyseessä oli henkilö, jonka hänen ehdottomasti olisi pitänyt tunnistaa – mutta nimi ja ihminen eivät vain palautuneet mieleen. Vasta muutamaa päivää myöhemmin hän oivalsi, kuka työkaveri oli.
Tällaiset hetket toistuivat, ja vähitellen Staci alkoi epäillä, että taustalla voisi olla jotakin vakavampaa. Hänen suvussaan oli aiemmin esiintynyt Alzheimerin tautia, joten ajatus varhaisesta Alzheimerista nousi väistämättä esiin. Lääkäri kuitenkin piti aluksi diagnoosia epätodennäköisenä Stacin iän vuoksi.
Diagnoosi varhaisesta Alzheimerin taudista
Lopulta tilanteeseen tehtiin laajempi selvitys. Useiden tutkimusten jälkeen Stacilla diagnosoitiin varhainen Alzheimerin tauti lokakuussa 2024. Amyloidi-PET-kuvaus paljasti aivoissa Alzheimerille tyypillisiä amyloidiplakkeja.
Siihen mennessä Staci oli jo joutunut lopettamaan työnteon, koska arjen ja työn yhdistäminen oli käynyt liian raskaaksi. Hän kertoo ymmärtäneensä testituloksia katsomalla, mitä oli tulossa.
Staci sai tulokset yhdessä miehensä Erikin kanssa. Hän kuvailee hetkeä shokiksi: pariskunta itki yhdessä ja tiesi, että elämä muuttuisi pysyvästi. Lääkärien mukaan hänen kognitiivinen toimintakykynsä oli pudonnut oman ikäryhmän odotetusta tasosta selvästi alle normaalin.
Staci on aloittanut uuden lääkityksen, lekanemabin (kauppanimeltään Leqembi), jonka toivotaan hidastavan sairauden etenemistä. Samalla hän yrittää sopeutua ajatukseen, että muistista ja toimintakyvystä tulee vähitellen yhä epävarmempia.
Haluaa puhua avoimesti ja rikkoa ennakkoluuloja
Staci kertoo kohdanneensa paljon epäuskoa ja ennakkoluuloja diagnoosinsa vuoksi. Moni ajattelee edelleen, että Alzheimerin tauti kuuluu vain iäkkäille, ja nuorempana sairastunut joutuu selittelemään tilaansa jopa ammattilaisille.
Hänen mukaansa osa ihmisistä katsoo Alzheimer-diagnoosin saanutta ikään kuin tämä ei enää pystyisi päättämään asioistaan tai osallistumaan omaan elämäänsä. Se on yksi syy siihen, miksi Staci on lähtenyt kertomaan tarinaansa julkisesti.
Hän tekee perheelleen myös muistivideoita TikTokiin, jotta lapsilla ja läheisillä olisi konkreettisia muistoja ajasta, jolloin arki oli vielä enemmän hänen hallinnassaan. Videoilla näkyvät hänen puolisonsa Erik, pariskunnan 2-vuotias Gunnar sekä Stacin 21-vuotias tytärpuoli Rylee.
Staci sanoo haluavansa käyttää voimansa nyt siihen, että perheen yhteisiä hetkiä syntyy mahdollisimman paljon – ja että muutkin oppisivat tunnistamaan varhaisia oireita ja ottamaan ne vakavasti, vaikka ikä ei vastaisi stereotypiaa muistisairauksista.
Lähde: Unilad