Skotlantilaisäiti Debra MacCuaig ei aluksi kiinnittänyt suurta huomiota ihonsa sävyyn. Hän ajatteli näyttävänsä vain tavallista ruskettuneemmalta tekorusketuksen ansiosta, kuten ennenkin ennen illanviettoja. Myöhemmin paljastui, että pronssinen iho olikin yksi haimasyövän oireista.
Debra kertoo huomanneensa ensin oudon kutinan, jonka hän laittoi pyykinpesuaineen tai kosteusvoiteen piikkiin. Hän ei ollut vielä siinä vaiheessa huolissaan. Pian hän alkoi näyttää silti erilaiselta peilistä katsottuna.
Silmien keltaisuus herätti epäilyn
Debra huomasi, että hänen ihonsa oli selvästi normaalia tummempi, mutta opettajana työskentelevä nainen ajatteli sen johtuvan vain tutusta tekorusketuksesta.
Käänne tuli, kun hänen silmänsä alkoivat kellertää. Hän vitsaili töissä näyttävänsä Simpsonien hahmolta, mutta taustalla kyti huoli.
Debra epäili lopulta keltatautia. NHS:n mukaan ihon ja silmänvalkuaisten kellastuminen voi olla merkki vakavasta sairaudesta, ja se on usein yhteydessä maksan tai sappiteiden ongelmiin.
Verikokeissa hänen bilirubiiniarvonsa osoittautuivat poikkeuksellisen korkeiksi. Lääkärit alkoivat epäillä, että maksassa tai sappiteissä oli tukos, joka selitti keltaisuuden ja ihon värin muutoksen.
Raju leikkaus paljasti kasvaimen
Tutkimuksia jatkettiin ultraäänellä, tietokonetomografialla ja magneettikuvauksella. Niissä näkyi tukos sappitiehyessä, joka aiheutti keltaisuuden. Lääkärit päättivät tehdä niin sanotun Whipplen leikkauksen, jossa poistetaan haiman pää, osa pohjukaissuolta, sappirakko ja osa sappitiehyestä.
Leikkauksen yhteydessä kirurgit löysivät kasvaimen Debran haiman päästä ja pystyivät poistamaan sen. Hänelle kerrottiin, että edessä olisi kuuden kuukauden pituinen sytostaattihoito.
Debra toipui kasvaimen poistosta ja kertoi, ettei hoitojen jälkeen ollut enää merkkejä syövästä.
Sama sairaus iski myös äitiin
Debran tarinaan liittyy surullinen käänne. Myöhemmin myös hänen äitinsä sairastui keltatautiin, ja diagnosoitiin haimasyöpä – sama sairaus, josta tytär oli selvinnyt.
Äiti aloitti hoidot ja viimeinen kemoterapiajakso päättyi tammikuussa 2024. Aluksi vointi koheni, mutta myöhemmin tehdyissä tutkimuksissa selvisi, että syöpä oli levinnyt selkärankaan ja keuhkoihin.
Lääkärit kertoivat, ettei tautia voitu enää parantaa, vain hoitaa. Debra kertoo olleensa tilanteesta murtunut, etenkin koska oli tuolloin seitsemännellä kuulla raskaana.
Maaliskuun jälkeen äidin vointi heikkeni, ja hän menehtyi toukokuussa.
Debra kuvailee tunnekuormaansa ristiriitaiseksi: toisaalta helpotus omasta paranemisesta, toisaalta syvä suru ja syyllisyys siitä, että hän selvisi, mutta äiti ei.
Hän sanoo olleensa vihainen ja hämmentynyt siitä, että samankaltainen syöpä iski kahdesti samaan perheeseen, vaikka oireet olivat tuttuja.
Lopuksi Debra kannustaa muita luottamaan omaan vaistoonsa. Jos jokin tuntuu kehossa oudolta tai selittämättömältä, tutkimuksiin kannattaa hakeutua – vaikka muutos näyttäisi aluksi harmittomalta, kuten “hieman tavallista ruskettuneemmalta” iholta.
Lähde: LADbible