Vaikuttaja ja juontaja Anu Puumalainen pysäytti seuraajansa rehellisellä ja koskettavalla päivityksellä Instagramissa Maailman mielenterveyspäivänä. Julkaisussaan Anu avaa avoimesti omia tunteitaan, elämän kipukohtia ja matkaa kohti itseymmärrystä.
”Tänään annan itseni itkeä”
Anu kertoo postauksessaan, että hän halusi tuona päivänä riisua kaiken vahvuuden naamion ja näyttää itsensä juuri sellaisena kuin on – keskeneräisenä, mutta rohkeana.
– Tänään en yritä näyttää vahvalta. Tänään annan itseni itkeä – kaiken sen, minkä oon kantanut hiljaa sisälläni, Anu aloittaa koskettavan tekstinsä.
Julkaisussa hän pohtii, kuinka moni ei ole uskonut häneen tai hänen valintoihinsa, mutta siitä huolimatta hän on jatkanut eteenpäin.
– Mun valintoja on epäilty ja moralisoitu, mutta mä oon aina tiennyt, kuka oon ja miksi oon tehnyt niin kuin oon tehnyt. Ja tiedätkö mitä? Ne epäilijät on olleet aina väärässä.
Elämän kipu opettajana
Puumalainen kirjoittaa myös siitä, miten vaikeudet ovat muovanneet häntä. Hän myöntää tehneensä virheitä, mutta pitää niitä tärkeinä kasvun kokemuksina.
– Oon kulkenut läpi harmaan ja kipuun asti, mutta silti – tässä mä oon. Vahvempana, rehellisempänä ja ylpeämpänä kuin koskaan.
– Oon tehnyt monta virhettä, mutta niistä jokaisesta oon oppinut. Ne on opettaneet, miten noustaan, miten päästetään irti ja miten hyväksytään se, mitä on.
Kirjoituksensa lopussa Anu muistuttaa armollisuudesta ja keskeneräisyyden hyväksymisestä – viesti, joka osuu suoraan Maailman mielenterveyspäivän ytimeen.
– Elämän ei kuulukaan olla täydellistä. On hyväksyttävä, että on keskeneräinen – koska täydellisyyden rajapyykkiä ei kukaan meistä koskaan saavuta.
– En vaihtaisi päivääkään pois. Tää kaikki on tehnyt musta Anu Puumalaisen, hän päättää tekstinsä. 💚
Tukea ja kiitosta seuraajilta
Julkaisu sai nopeasti suuren määrän reaktioita ja kannustavia kommentteja. Moni seuraaja kiitti Anua siitä, että hän uskaltaa puhua avoimesti mielenterveyden ja haavoittuvuuden teemoista.
Kommenttikenttä täyttyi sydämistä ja sanoista kuten “samaistun tähän täysin”, “kiitos että jaoit tämän” ja “juuri tätä tarvittiin tänään”.
Anun postaus onkin hyvä muistutus siitä, että vahvuus ei aina tarkoita hymyä – joskus se on kykyä itkeä ja myöntää, ettei jaksa.