Viime viikkoina tämä aihe on tullut niin useasti vastaan, että päätin kaivaa vanhan blogitekstini esiin ja julkaista sen uudestaan silläkin uhalla, että pahoitan tällä ehkä jonkun mielen. Luotan kuitenkin vielä sananvapauteen ja haluan, että blogini lukijat saavat syvempääkin sisältöä joten pahoittelen etukäteen.
Törmäsin Iltalehden kolumnistin Sanna Ukkolan kirjoitukseen ”Mies-Ole mies äläkä tahdoton lapatossu!”
Juttua lukiessa lähestulkoon taputin käsiäni yhteen, sillä on harvinaista lukea tämän päivän tasa-arvoon hurahtaneella aikakaudella jotain mikä oli kuin suoraan omasta kynästäni. Tuntuu, että tänä päivänä sinua katsotaan hyvin paheksuen, jos lähdet erittelemään miesten ja naisten välisiä eroja, kun kaikki pitäisi luokitella nykyään vain henkilöiksi tai joku mielensäpahoittaja kokee sen sukupuolisyrjinnäksi.
Itse koen jopa edelleen vuonna 2020, että miehissä ja naisissa on paljonkin eroja ja se on ihan mahtavaa! Koen myös edelleen, että on olemassa erikseen miesten ja naisten työt ja sanon sen myös ääneen.
Sanna Ukkola kirjoittaa Iltalehden kolumnissaan mm. näin:
”Maskuliininen mies ei automaattisesti tarkoita vaimoaan kiduttavaa hirviötä, joka syö iltapalaksi pieniä lapsia. Miehekäs mies voi olla hyvä isä ja puoliso ihan samalla tavalla kuin feminiinisempikin mies. Hän voi puhua tunteistaan, vaikka ei purskahda itkuun joka kerta, kun vegaanipihvi loppuu Alepasta.
Koska kukaan muu ei uskalla sanoa tätä enää ääneen, niin minä sanon: Naiset ja miehet ovat erilaisia. Ja siihen perustuu heidän välisensä seksuaalinen vetovoima.”
Sanna kiteyttää tässä niin hyvin omat ajatukseni. Joskus olen saanut kuulla vanhanaikaisesta ajattelutavastani ja siitä, kuinka asetan mielipiteilläni naiset nyrkin ja hellan väliin. Se, että kunnioittaa perinteitä, jossa mies on mies ja nainen on nainen, ei tarkoita sitä, että nainen olisi heti hellan ja nyrkin välissä. Vaan se on puhdasta biologiaa
Kautta aikojen miehet ovat suojelleet perheitään, metsästäneet perheelleen ruokaa ja naiset ovat pitäneet huolta lapsista sekä kodista. Toki on hienoa, että tänä päivänä myös nainen voi luoda uraa ja mies voi hoitaa lapsia ja siinä missä mies voi hoitaa kotia, voi nainen tehdä remonttia.
Kunnioitan jokaisen tapaa elää haluamallaan tavalla ja hyväksyn jokaisen täällä maan päällä sellaisena kuin he ovat. Mutta välillä tuntuu, että perinteisiä ajattelutapoja ei enää nykyään kunnioiteta.
Mielestäni tämä tasa-arvo hypetys on lähtenyt käsistä. Miksi tasa-arvon nimissä naisista yritetään tehdä miehiä ja päinvastoin ja opettaa se vielä tulevalle sukupolvelle?
Ei ole kerta eikä toinenkaan kun olen mennyt julkisista ovista samaan aikaan vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa ja saanut oven lähestulkoon kasvoilleni. Verenpaineeni kohoaa heti jos mies ei osaa tällaisia perus käytöstapoja, jotka jopa 8-vuotias poikani on osannut jo vuosia. Eletään sitten kuinka tasa-arvon kulta-aikaa vain, niin kyllä se vaan niin on, että mies avaa naiselle oven, piste.
Sanna kirjoittaa kolumnissaan myös näin:
”Eivät kaikki naiset halua ylikilttiä ovimattoa, joka nyökyttelee kyynel silmässä heidän ilmastoahdistuksilleen ja siteeraa iltapuhteiksi Voima-lehden uusinta pääkirjoitusta.Iltapuhteiksi pitäisi tehdä jotain ihan muuta.Ovimattoja saa Ikeasta vitosella – niitä ei kannata hakea kirkon alttarilta.
Maskuliiniset miehet myös viestittävät sitä, että he pystyvät pitämään kumppanistaan huolta.Nainen kaipaa sekä jännitystä että turvaa. Kamalan perinteistä ja vanhakantaista, tiedän, mutta naisten ja miesten ikiaikaiset vietit eivät lue sukupuolentutkimuksen raportteja.
Kaikki naiset tuskin haluavat tahdotonta puudelia, jonka sanavarastoon kuuluu vain “kyllä, kultaseni”, “voih, anteeksi” ja “ihan heti, armaani”. Naiset haluavat hypätä sänkyyn voimakkaiden alfojen kanssa, jotka tihkuvat testosteronia ja saavat heidät tuntemaan itsensä naisiksi.”
Aamen. Mahtava kirjoitus Sanna Ukkola. Tähän ei ole lisättävää.
