Voimakkaasti päihtyneen ihmisen kohtaaminen rappukäytävässä, bussissa tai kadulla voi tuntua pelottavalta – eikä ihme. Alfa-PVP:stä käytetty peukkuhuume on tuonut katukuvaan uudenlaista arvaamattomuutta, ja psykoottisesti käyttäytyvään ihmiseen voi törmätä käytännössä missä tahansa.
Kysyimme Helsingin poliisilaitoksen valvontatoiminnoista vastaavalta ylikomisario Hanna Kiiskiseltä ja YAD ry:n päihdetyöntekijä Jemina Niemeltä, miten peukkuhuumeen tai muiden päihteiden käyttäjää voi kohdata mahdollisimman turvallisesti ja toisaalta inhimillisesti – ja milloin tilanteesta pitää yksinkertaisesti poistua.
Pidä etäisyyttä ja vältä provosointia
Kiiskinen ja Niemi muistuttavat, että suurin osa päihteiden käyttäjistä ei ole “vain peukussa”, vaan taustalla on usein useamman aineen sekakäyttö. Ulospäin ei voi tietää, mitä ihminen on ottanut, kuinka sekaisin hän on tai miten arvaamattomasti hän saattaa käyttäytyä.
Kiiskisen mukaan keskeisintä on välttää kaikkea provosointia ja provosoitumista. Jos ihminen on selvästi poissa tolaltaan, puhuu sekavasti tai ei tunnu hahmottavan aikaa ja paikkaa, turvallisinta on pysyä hänestä erossa ja soittaa hätänumeroon 112. Poliisit ovat päihteiden käyttäjien kanssa tekemisissä käytännössä päivittäin ja heidät on koulutettu ottamaan kiinni vaarallisesti käyttäytyviä henkilöitä. Tavallisella kansalaisella ei ole siihen koulutusta eikä välineitä.
Kiiskinen muistuttaa myös, että päihteitä käyttävillä on usein hallussaan teräaseita, joita he kertovat kantavansa oman turvallisuutensa vuoksi. Huumausainekauppoja sovitaan usein julkisille paikoille, koska niitä pidetään “turvallisina” – mutta jos käyttäjä on erittäin sekava, hän voi muodostaa vakavan riskin sekä itselleen että muille. Peukkuhuumeen käyttäjät voivat olla erityisen arvaamattomia. Aineen aiheuttamat harhat ja psykoosit voivat vääristää todellisuudentajua niin, että jopa auttamisyritys tuntuu uhkaavalta.
Varmista aina mahdollinen poistumisreitti
Päihdetyöntekijä Niemi on työskennellyt päihde- ja jalkautuvassa katutyössä jo vuosia ja kouluttaa nykyään YAD ry:n vapaaehtoisia nuoria, jotka jalkautuvat kaduille tukemaan päihteitä käyttäviä. Hänen yksi tärkeimmistä neuvoistaan on yksinkertainen: jos tilanne ei tunnu turvalliselta, vaihda kadun puolta, poistu kauppakeskuksesta, junasta tai bussista tai siirry toiseen vaunuun.
Jos päihtyneen kanssa joutuu samaan tilaan, Niemi suosittelee miettimään jo etukäteen, mistä pääsee pois, jos tilanne kehittyy huonoon suuntaan. Oman turvallisuuden suojeleminen on aina etusijalla. Tilannetta ei kannata “kokeilla” tai testata, miten toinen reagoi.
Kun päihtynyt hakee kontaktia
Jos voimakkaasti päihtynyt tulee itse kohti ja alkaa puhua tai hakea kontaktia, Niemi kehottaa suhtautumaan mahdollisimman neutraalisti. Joissakin tilanteissa täydellinen ohittaminen ja reagoimatta jättäminen voi provosoida enemmän kuin se, että kuuntelee hetken turvallisen välimatkan päästä. Jokainen tilanne on erilainen, ja paljon riippuu siitä, mitä toinen puhuu ja millä äänensävyllä.
Vaikka puhe ei tuntuisi järkeenkäyvältä, päihtynyttä voi kuunnella hetken ja vaikkapa nyökkäillä vastaukseksi. Niemen mukaan ei ole järkevää väittää vastaan, korjata epäkohtia tai puuttua epäasialliseen kieleen – se voi vain kiihdyttää tilannetta, jos toisen tajunnantaso on heikentynyt.
Jos tilanne muuttuu väkivaltaiseksi
Mikäli joutuu tilanteeseen, jossa päihteiden käyttäjä käy käsiksi tai uhkaa väkivallalla, siitä on poistuttava tavalla tai toisella. Niemi neuvoo, että päihtyneelle ei kannata heti kääntää selkäänsä, vaan pitää katsekontakti niin pitkään, että pääsee turvallisen matkan päähän. Sen jälkeen voi soittaa hätänumeroon, ellei joku muu ole jo tehnyt niin.
Jos poistuminen ei onnistu, kannattaa huitoa, huutaa ja pyytää apua lähistöllä olevilta. Suljetuissa tiloissa, kuten bussissa tai junassa, muut matkustajat yleensä huomaavat tilanteen. Jos vain suinkin pystyy, hätäkeskukseen kannattaa soittaa itse. Niemi painottaa, että jokaisen velvollisuus ei ole ryhtyä sankariksi. Tärkeintä on selvitä itse ehjänä ja hälyttää paikalle ammattiapu.
Kun päihteiden käyttäjä asuu naapurissa
Peukku- tai muiden huumeiden käyttäjä naapurina voi aiheuttaa jatkuvaa painetta ja pelkoa. Niemi kuitenkin kehottaa välttämään turhan paniikin lietsomista. Kaikki kohtaamiset eivät ole samanlaisia: ihminen ei ole jokaisella kerralla yhtä sekaisin, eikä päihtynyt välttämättä edes muista aiempia yhteenottoja, eikä siten kanna niistä kaunaa.
Jos rappukäytävään tai hissiin meneminen samaan aikaan ei tunnu turvalliselta, voi tilanteen kiertää kohteliaasti vaikkapa sanomalla, että “pitääkin hakea posti” ja odottaa, että toinen menee ensin omaan asuntoonsa.
Huumeiden valmistus kotona on myös naapuririski
Oman riskinsä tuo se, jos asunnossa ei pelkästään käytetä vaan myös valmistetaan huumeita. Poliisi on paljastanut useita tapauksia, joissa esimerkiksi alfa-PVP:tä on valmistettu kerrostaloasunnoissa.
Aineen valmistuksessa käytetään happamia, syövyttäviä ja helposti syttyviä kemikaaleja, jotka voivat höyrystyä ja aiheuttaa jopa räjähdysvaaran. Siksi kyse ei ole pelkästään käyttäjän omasta riskistä, vaan koko talon asukkaiden turvallisuudesta. Kiiskinen korostaa, ettei tällaisiin tilanteisiin pidä mennä puuttumaan itse. Oven taakse ei kannata mennä soittelemaan, eikä naapurille kannata alkaa suoraan huomautella. Sen sijaan mahdollisia merkkejä kannattaa havainnoida huomaamattomasti.
Jos pihaan tulee jatkuvasti erilaisia autoja tai asunnossa ramppaa tasaisesti vieraita ihmisiä, se voi viitata huumekauppaan. Peukun polttamisesta tai valmistamisesta voi myös tulla voimakas, pistävä, kissanpissaa muistuttava haju. Epäilyistä voi ilmoittaa oman alueen poliisilaitoksen vihjesähköpostiin. Huumausaineiden valmistaminen ja käyttö on Suomessa rikos – edes kannabista ei ole laillista polttaa kotona.
Kaikkea sekavaa käytöstä ei aiheuta huume
Kiiskinen muistuttaa, että sivullisen näkökulmasta on lähes mahdotonta tietää, onko ihminen sekaisin huumeista, alkoholista vai esimerkiksi sairauskohtauksen takia. Esimerkiksi epilepsiakohtaus tai matala verensokeri voivat aiheuttaa voimakasta sekavuutta ja jopa aggressiivisuutta. Siksi hätäkeskukseen soittaminen on tärkeää myös silloin, kun ei ole varma mistä on kyse.
Hätäkeskuspäivystäjä arvioi, lähetetäänkö paikalle poliisi, ambulanssi vai molemmat. Tavallisen kansalaisen tehtävä on havaita, että jokin ei ole kunnossa, ja hälyttää apua – ei ryhtyä diagnosoimaan tilannetta tai selvittämään sitä omin päin. Kiiskisen kokemuksen mukaan huumehöyryissä sekavasti ja aggressiivisesti käyttäytyvä henkilö hyökkää harvoin satunnaisen sivullisen kimppuun ilman syytä. Maallikko ei silti voi tietää, milloin vaaran riski kasvaa liian suureksi. Siksi paras ohje on yksinkertainen: suojaa aina ensin itsesi, poistu tilanteesta kun se on mahdollista ja soita 112. Ammattilaiset osaavat hoitaa loput.
Lähde: Apu