Muistatko ajan, jolloin bussipysäkillä vain odotettiin bussia? Kun kaupan kassajonossa katseltiin ympärille eikä puhelinta? Kun kesäpäivänä saattoi maata nurmikolla tekemättä mitään?
Nykyään lähes jokainen tyhjä hetki täytetään jollakin. Avaamme puhelimen heti kun heräämme. Kuuntelemme podcastia lenkillä. Laitamme musiikin soimaan automatkalle. Selaamme somea odottaessamme kahvin valmistumista.
Hiljaisuudesta ja tylsyydestä on tullut lähes vältettäviä tiloja.
Kasvatustieteiden professori ja filosofi Juha T. Hakala on todennut, että ihmiset ottavat mieluummin jopa lieviä sähköiskuja kuin kokevat tylsyyttä. Ajatus kuulostaa hurjalta, mutta kertoo paljon siitä, kuinka vaikeaa meidän on nykyään sietää tekemättömyyttä. Olemme tottuneet täyttämään jokaisen tyhjän hetken virikkeillä niin tehokkaasti, että pelkkä paikallaan oleminen voi tuntua epämukavalta.
Olemme unohtaneet, miltä tekemättömyys tuntuu
Puhelin tarjoaa loputtomasti uutta sisältöä. Jokainen ilmoitus, video ja päivitys antaa aivoille pienen palkinnon. Vähitellen mieli alkaa odottaa jatkuvaa stimulointia.
Näin hiljaisuus alkaa tuntua levottomalta. Heti kun syntyy pieni tyhjä hetki, täytämme sen automaattisesti jollakin. Emme ole enää tottuneet olemaan vain ajatustemme kanssa.
Meillä on nykyään myös lähes loputon tiedonjano. Haluamme tietää jatkuvasti, mitä maailmalla tapahtuu. Mutta ihmistä ei ole luotu seuraamaan koko maailman tapahtumia vuorokauden ympäri. Evoluution näkökulmasta meille riitti pitkään tieto oman heimon, perheen ja lähiyhteisön asioista. Nyt kannamme taskussamme koko maailman ilot, surut, kriisit ja mielipiteet.
Aivot eivät kuitenkaan ole muuttuneet samaa tahtia teknologian kanssa, mikä voi lisätä kuormitusta ja ylläpitää jatkuvaa valppauden tunnetta. Siksi välillä on hyvä antaa itselleen lupa olla tietämättä kaikkea. Joskus hyvinvointia lisää jo se, että suljemme hetkeksi uutisvirran ja annamme ajatusten vaeltaa rauhassa. Maailma ei lakkaa pyörimästä, vaikka emme seuraisi jokaista uutista tai päivitystä.
Tylsyys ei ole vihollinen
Tylsyys tunnetaan pitkästymisen, kyllästymisen, alakuloisuuden ja välinpitämättömyyden tunteena. Ei siis ole ihme, että ihminen pyrkii välttämään sitä. Mutta tylsyys ei ole merkki siitä, että jotain on vialla. Päinvastoin. Tylsistyminen on epämukavaa, mutta tarpeellista.
Moni kuvailee, että ennen suurta oivallusta, ideaa tai luovaa läpimurtoa on ollut vaihe, jolloin mikään ei tunnu tapahtuvan. Juuri silloin mieli tekee näkymätöntä työtä.
Siksi tylsyydestä ei tarvitse yrittää tehdä mukavaa eikä sen tarkoitus olekaan olla hauskaa. Mutta meidän olisi hyvä opetella sietämään hieman enemmän epämukavuutta. Kaiken ei tarvitsekaan tuntua koko ajan hyvältä tai kiinnostavalta. Myös tylsyydellä on oma tehtävänsä hyvinvoinnissa.
Kun näyttää siltä, ettei mitään tapahdu, aivot tekevät tärkeää työtään
Moni ajattelee, että tylsyys tarkoittaa passiivisuutta. Todellisuudessa aivot eivät siirry lepotilaan, kun emme aktiivisesti keskity johonkin tehtävään. Päinvastoin.
Aivomme käsittelevät jatkuvasti kaikkea sitä tietoa, kokemuksia ja havaintoja, joita olemme niille keränneet. Ajatukset järjestyvät, muistot yhdistyvät uusiin näkökulmiin ja ongelmat saattavat ratketa kuin itsestään.
Siksi parhaat ideat syntyvät usein suihkussa, kävelyllä, automatkalla tai juuri silloin, kun emme aktiivisesti yritä keksiä mitään. Hiljaiset hetket ovat meille tärkeitä, sillä silloin meidän mieli tekee meille tärkeää näkymätöntä työtä.
Aivotutkijat ja psykologit ovat osoittaneet, että joutilaisuus ja tekemättömyys ovat luovuuden ja palautumisen kannalta välttämättömiä. Kun emme syötä aivoille jatkuvasti uutta sisältöä, ne alkavat työstää omaa materiaaliaan. Ajatukset yhdistelevät kokemuksia, rakentavat uusia näkökulmia ja etsivät ratkaisuja ongelmiin taustalla.
Tylsistyessämme aivot alkavat ikään kuin etsiä virikkeitä sisältäpäin. Siksi moni oivallus syntyy juuri silloin, kun emme aktiivisesti yritä ratkaista mitään. Luovuus tarvitsee tilaa, eikä jatkuva kiire ja ärsyketulva aina jätä sille mahdollisuutta.
Emme pakene vain tylsyyttä, vaan myös tunteitamme
Monet meistä pyrkivät välttelemään myös muita epämiellyttäviä tunteita: surua, pettymystä, yksinäisyyttä, epävarmuutta ja ahdistusta.
Heti kun jokin tunne tuntuu epämukavalta, etsimme helposti jotain, joka vie ajatukset muualle. Avaamme puhelimen, laitamme television päälle tai täytämme kalenterin tekemisellä. Mutta aivan kuten tylsyys, myös ikävät tunteet ovat osa normaalia ihmiselämää.
Elämä ei koostu pelkästään ilosta, innostuksesta ja onnellisuudesta. Hyvinvointi ei tarkoita sitä, ettei koskaan tuntisi surua tai ahdistusta. Se tarkoittaa myös kykyä kohdata erilaisia tunnetiloja ilman, että niitä tarvitsee jatkuvasti paeta.
Kun virikkeitä ei ole jatkuvasti tarjolla, kohtaamme myös itsemme. Mieleen voi nousta ajatuksia, muistoja ja tunteita, joille ei muuten jää tilaa. Vaikka se voi tuntua epämukavalta, silloin huomaamme mitä meille oikeasti kuuluu.
Joskus suru kertoo menetyksestä. Pettymys kertoo siitä, että jokin asia on ollut meille tärkeä. Ahdistus voi kertoa muutoksesta tai epävarmuudesta. Tunteilla on tarkoituksensa. Kun annamme niille tilaa, ne yleensä myös liikkuvat eteenpäin.
Tylsät hetket antavat hermostolle mahdollisuuden palautua jatkuvasta ärsyketulvasta. Kun huomio ei ole jatkuvasti ulkoisissa ärsykkeissä, syntyy tilaa myös itsetuntemukselle.
Näin tuot tylsyyden takaisin osaksi arkeasi
Tylsyys vaatii nykyään harjoittelua. Kokeile esimerkiksi näitä pieniä muutoksia arjessa:
– Jätä puhelin taskuun kassajonossa tai kokonaan kotiin, kun lähdet kauppaan.
– Lähde lenkille ilman kuulokkeita tai puhelinta.
– Aja lyhyet automatkat ilman musiikkia tai radiota.
– Juo aamukahvi ilman puhelinta tai uutisia.
– Pidä sometaukoja.
– Vietä 10 minuuttia päivässä tekemättä mitään erityistä.
– Istu hetkeksi laiturilla, puiston penkillä tai parvekkeella ja tarkkaile ympäristöäsi.
-Anna ajatusten harhailla.
Aluksi se voi tuntua oudolta ja mieli saattaa hakeutua automaattisesti virikkeiden pariin, mikä on täysin luonnollista. Vähitellen hiljaisuudesta tulee luontevampaa.
Tylsyys voi olla juuri sitä mitä kehosi juuri nyt kaipaa
Tylsyyden ei ole tarkoitus olla kivaa. Sen tarkoitus on antaa tilaa palautumiselle, oivalluksille, luovuudelle ja omien ajatusten kuulemiselle.
Nimittäin tutkitusti silloin, kun mitään ei tunnu tapahtuvan, ihmisen aivot saavat tilaa luoda ja oivaltaa. Tylsyydessä aivot eivät kytkeydy pois päältä, vaan alkavat työstää omaa materiaaliaan. Jatkuva tekeminen ei välttämättä vie asioita eteenpäin. Tarvitsemme tylsyyttä.
Tätä kirjoittaessani huomasin, että tarvitsen tätä muistutusta myös itse. Olen taipuvainen multitaskaamaan ja täyttämään päivän pienimmätkin tyhjät hetket tekemisellä. Siksi tylsyyden sietäminen vaatii minultakin harjoittelua.
Tylsyys on yksi inhimillinen perustunne, eikä sitä tarvitse poistaa elämästä. Monien hyvinvointitutkijoiden mukaan elämä tarvitsee erilaisia tunnetiloja, myös tylsyyttä, joutilaisuutta, aikataulutonta aikaa ja hetkiä, jolloin mitään erityistä ei tapahdu.
Hyvinvointi ei aina ole tehokkaampaa ajanhallintaa tai suorittamista. Itseasiassa tylsyys voi olla juuri sitä, mitä moni tällä hetkellä juuri eniten kaipaa.