Tuoreen tutkimuksen mukaan taipumus kokea positiivisia tunteita myötävaikutti siihen, että ihmiset olivat koronarajoitusten aikaan fyysisesti aktiivisia tai jopa lisäsivät aktiivisuuttaan. Masennusoireiden yhteys fyysiseen aktiivisuuteen oli päinvastainen. Tulokset viittaavat siihen, että mielen hyvinvointi voi auttaa ylläpitämään liikunnallisesti aktiivista elämäntapaa. Mielen hyvinvointi ja liikkuminen voivatkin muodostaa positiivisen kehän.
Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa Gerontologian tutkimuskeskuksessa toteutetussa tutkimuksessa havaittiin, että suurin osa 60–88-vuotiaista miehistä ja naisista ylläpiti tai jopa lisäsi fyysistä aktiivisuuttaan koronapandemian aikaisten rajoitustoimien aikana. Osallistujat, jotka kokivat enemmän positiivisia tunteita, liikkuivat useammin ja lisäsivät todennäköisemmin liikkumistaan rajoitusten aikana.
”Oli kiinnostavaa havaita, että positiivisten tunteiden kokeminen liittyi liikkumiskäyttäytymiseen johdonmukaisemmin noin 60-vuotiailla kuin yli 70-vuotiailla. Vanhempien osallistujien kohdalla tiukemmat rajoitukset saattoivat vähentää positiivisen mielen hyvinvoinnin merkitystä liikuntakäyttäytymiselle”, pohtii tutkijatohtori Tiina Savikangas.
Aiemman tutkimusnäytön perusteella tiedetään, että liikunta parantaa mielen hyvinvointia. Tuoreet tutkimustulokset kuitenkin viittaavat siihen, että mielen hyvinvointi voi myös auttaa ylläpitämään liikunnallisesti aktiivista elämäntapaa. Mielen hyvinvointi ja liikkuminen voivatkin muodostaa positiivisen kehän.
”Mielen hyvinvointi on tärkeä voimavaratekijä liikkumisen kannalta.”
”Ne, joilla tällaisia voimavaroja on, jaksavat liikkua enemmän myös poikkeusoloissa”, Savikangas toteaa.
Tutkimuksessa havaittiin myös, että masentuneisuuden kokeminen koronapandemian aikana oli yhteydessä vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen ja suurempaan todennäköisyyteen vähentää aktiivisuutta. Masennusoireiden ja vähäisemmän fyysisen aktiivisuuden yhteys korostui erityisesti yli 70-vuotiailla osallistujilla. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että mielen hyvinvoinnin eri osa-alueilla voi olla erilainen merkitys fyysiselle aktiivisuudelle eri ikävaiheissa.
”Mielen hyvinvoinnin tukeminen on tärkeää aktiivisen elämäntavan edistämisessä myös yhteiskunnallisissa poikkeustilanteissa. Ei kuitenkaan kannata keskittyä vain masentuneisuuden torjuntaan, vaan sen lisäksi vahvistaa mielenterveyden positiivista puolta”, toteaa tutkijatohtori Tiina Savikangas.
Tutkimuksessa ei havaittu yhteyttä negatiivisten tunteiden kokemisen ja liikkumiskäyttäytymisen välillä, kun masennusoireet otettiin huomioon. Masentuneisuuden kokemukseen voi sisältyä negatiivisten tunteiden lisäksi myös muita oireita, kuten unettomuutta ja ruokahaluttomuutta. Masennusoireet voivat siten olla kokonaisvaltaisempi riskitekijä alhaiselle fyysiselle aktiivisuudelle kuin negatiiviset tunteet yksinään.
Tutkimusjulkaisu perustuu liikuntatieteellisessä tiedekunnassa ja Gerontologian tutkimuskeskuksessa toteutettuihin Lapsesta aikuiseksi (LAKU) -pitkittäistutkimukseen ja Ikääntyvien ihmisten turvallisen liikkumisen edistäminen (PASSWORD) -interventiotutkimukseen. LAKU-tutkimuksesta tähän tutkimukseen osallistui yhteensä 162 60–61-vuotiasta miestä ja naista, jotka vastasivat koronapandemian aikaista fyysistä aktiivisuutta selvittäneeseen kyselyyn huhtikuun 2020 ja heinäkuun 2021 välillä. PASSWORD-tutkimuksesta mukana on 272 72–88-vuotiasta miestä ja naista, jotka vastasivat huhti-kesäkuussa 2020 toteutettuun seurantakyselyyn. Koronapandemian aikaista fyysisen aktiivisuuden määrää ja siinä tapahtuneita muutoksia arvioitiin liikuntatieteellisessä tiedekunnassa tarkoitusta varten kehitetyllä kyselyllä. Positiivisten ja negatiivisten tunteiden kokemista eli positiivista ja negatiivista affektiivisuutta sekä masennusoireita selvitettiin itsearviointilomakkeilla. Lisäksi huomioitiin osallistujien sukupuoli, ikä, siviilisääty, koulutustaso, ammattiasema, koettu terveys ja tavanomainen fyysinen aktiivisuus. LAKU-tutkimusta johtaa tutkimusjohtaja Katja Kokko ja PASSWORD-tutkimusta liikuntagerontologian professori Sarianna Sipilä. Kummankin tutkimuksen on rahoittanut Suomen Akatemia.