Lukijan tarina: Mielialalääkkeiden lopettamisen varjopuoli



Kimmon tarina paljastaa karulla tavalla, mitä voi tapahtua, kun mielialalääkkeet lopetetaan ilman lääketieteellistä ohjausta. 

Kun Kimmo aloitti mielialalääkityksen kaksi vuotta sitten, elämä tuntui olevan sumun peitossa. Ahdistus hallitsi arkea ja lääkityksen aloittaminen tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta. Alkuun lääkkeet toivatkin kaivattua helpotusta, sillä ahdistuksen ote hölleni, mieli tasaantui ja arjessa jaksaminen parani. Mutta ajan myötä vaikutus alkoi heiketä.

– Lääkkeiden käyttö oli saanut oloni paremmaksi, joten tajusin, etten enää tarvitsisi lääkitystä. Siksi päätin kokeilla lopettamista, Kimmo kertoo.

Päätös lääkityksen keskeyttämisestä syntyi Kimmon omassa päässä ilman lääkärin kanssa käytyä keskustelua. Se oli ratkaisu, jota Kimmo ei osannut arvata katuvansa.

Päässä pyörii ja keho painaa – vaarallinen olo ratin takana

Vain pari päivää lääkityksen lopettamisen jälkeen Kimmo alkoi tuntea olonsa oudon tutuksi aivan väärällä tavalla.

– Päässä pyöri ja keho oli raskas, kuin olisin ollut humalassa.

Päivä oli keskiviikko, ja edessä oli pitkä ajomatka. Vaikka olo oli epätavallinen, Kimmo päätti lähteä. Seuraava kokemus jäi mieleen pelottavana muistona.

– En ole koskaan kokenut ajavani näin, ja olo muistutti pelottavasti humalassa ajamista.

Kehon ja mielen yhteys tuntui katkenneelta. Ajatukset olivat hitaita, reaktiot epätarkkoja. Kimmo myöntää, ettei tajunnut, miten vakava tilanne oli ennen kuin oli jo matkalla. Päällimmäiseksi jäi tunne siitä, että jotain tällaista ei saisi tapahtua.

– Onneksi matka sujui hyvin kaikesta huolimatta, vaikka jouduin ajamaan varovaisesti.

Lopetusoireet voivat yllättää – ja pelottaa

Mielialalääkkeiden lopettamiseen liittyvät oireet ovat monelle yllätys. Kimmo kertoo, ettei ollut tietoinen siitä, miten voimakkaasti elimistö voi reagoida äkilliseen muutokseen lääkityksessä.

– On vaarallista olla liikenteessä tällaisessa tilassa – näistä riskeistä pitäisi varoittaa paljon enemmän, hän toteaa.

Lopulta Kimmo päätti palata lääkityksen pariin. Jo muutamassa tunnissa olo alkoi tasoittua. Paluu lääkkeisiin toi helpotuksen, mutta myös uudenlaisen pelon.

– Entä jos en pääsekään näistä koskaan eroon? Jos jokainen yritys lopettaa tuntuu tältä?

Kimmon tarina on yksi monista, mutta se kuvaa erityisen kirkkaasti sen hetken, kun hyvästä tarkoituksesta voi tulla vaarallinen valinta. Se on muistutus siitä, että mielialalääkkeet eivät ole kuin burana, jonka voi jättää välistä.

Lääkityksen lopettaminen vaatii suunnitelmallisuutta

Lääkäreiden ja hoitosuositusten mukaan mielialalääkityksen lopettaminen ei ole yksinkertainen päätös, vaan prosessi, joka vaatii huolellista suunnittelua. Varsinkin SSRI- ja SNRI-lääkkeiden kohdalla elimistö on tottunut vaikuttavaan aineeseen, ja äkillinen lopettaminen voi johtaa vieroitusoireisiin. Oireet voivat vaihdella lievästä pahoinvoinnista voimakkaisiin kehollisiin tuntemuksiin ja jopa masennuksen kaltaiseen olotilaan.

Vieroitusoireet eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että alkuperäinen sairaus olisi uusiutunut. Ne johtuvat hermoston sopeutumisesta muutokseen, ja niiden ilmeneminen on elimistön tapa reagoida äkilliseen puutteeseen.

Siksi suosituksena on aina lääkityksen asteittainen vähentäminen eli niin sanottu taperointi. Tämä tarkoittaa annoksen pienentämistä hallitusti viikkojen tai jopa kuukausien ajan. Lääkkeen lopettamista suunniteltaessa huomioidaan muun muassa käytetty valmiste, annoksen suuruus, lääkityksen kesto ja potilaan yksilölliset reaktiot. Tarvittaessa käytetään apuna esimerkiksi pieniannoksisia tabletteja tai apteekin jakamia annoksia, jotta vähennys on mahdollisimman tarkkaa ja turvallista.

Tärkeää on myös seurata samalla potilaan kokonaistilannetta kuten stressitekijöitä ja psyykkistä vakautta.

Esimerkiksi Käypä hoito -suositus (2023) korostaa, että vieroitusoireet eivät ole merkki siitä, että sairaus olisi uusiutunut, vaan ne liittyvät elimistön sopeutumiseen lääkityksen päättymiseen. Tämän vuoksi niiden havaitseminen ei tarkoita automaattisesti, että lääkitys olisi aloitettava uudestaan, mutta oireiden vakavuuden vuoksi lääkärin tuki ja mahdollinen annoksen uudelleensäätö voivat olla tarpeen.

SUOSITUIMMAT