Suru on varsin henkilökohtainen kokemus eikä kenenkään pitäisi mennä puuttumaan siihen miten toinen suree.
Jotkut vetäytyvät, jotkut haluavat surra muiden osaa ottavien seurassa.
Marjatta-niminen netin käyttäjä on avautunut surukokemuksestaan, joka oli opettavainen. Hän nimittäin loukkaantui, kun erään sukulaisen leski ei näyttänyt surevan lainkaan miehensä poismenoa. Hän eli kuten ennenkin: päivitti Facebookia ja matkusteli maailmalla.
-Olin loukkaantunut poisnukkuneen ja hänen muiden omaistensa puolesta. En käsittänyt mitä tämä meno on. Missä on kunnioitus? Missä suruaika? Marjatta aprikoi.
-Myöhemmin olen kuullut mistä oli kyse, ja olen mennyt itseeni. On hyvä että asioita tarkastelee monelta kantilta, hän tunnustaa.
Mistä mahtoi olla kyse?
Lue Marjatan kirjoitus kokonaan täältä.