Ylen uutisankkuri Milla Madetoja kertoo Anna-lehdessä, miten täysin tavalliselta alkanut lääkärikäynti käänsi arjen päälaelleen. Alkuvuoden 2025 rutiinitarkastuksessa verikokeista löytyi poikkeavia arvoja, ja Madetoja ohjattiin jatkotutkimuksiin Taysiin.
Hän kertoo, ettei vielä siinä vaiheessa osannut pelätä pahinta, vaikka tutkimukset etenivät vakavampiin suuntiin ja lääkärit alkoivat puhua luuytimestä. Ajatus oli, että jotain korjataan lääkkeillä ja elämä jatkuu.
Diagnoosi tuli helmikuussa
Helmikuussa 2025 Madetoja sai diagnoosin, joka pysäytti. Hänellä todettiin akuutti leukemia, nopeasti etenevä verisyöpä. Haastattelussa hän kuvaa, miten ensimmäinen tarve oli ymmärtää, mitä tuleman pitää.
Madetoja kertoo tarttuneensa hoitavan lääkärin sanoihin siitä, että lähtökohta on paraneminen. Ennusteita hän ei halunnut kuulla, vaan eteni vaihe kerrallaan sen ajatuksen varassa, että hoitoon lähdetään toiveikkaasti.
Sytostaattihoidot veivät viikoiksi pois normaalista elämästä
Diagnoosin jälkeen arki vaihtui sairaalahuoneeseen. Madetoja kertoo joutuneensa pois työstä, lasten arjesta ja tutusta rytmistä tilanteeseen, jossa päivät kuluivat pienen huoneen seinien sisällä.
Hänen vointinsa arvioitiin hyväksi, minkä vuoksi sytostaattihoitoja pystyttiin antamaan suurina annoksina. Hoitojakso kesti seitsemän päivää yhtäjaksoisesti, ympäri vuorokauden. Hän kuvaa aikaa sairaalassa pimeäksi putkeksi, jossa kiintopisteitä oli vähän ja ajatukset jäivät helposti kiertämään kehää.
Kantasolusiirto toi uuden alun
Toukokuussa 2025 Madetojalle tehtiin kantasolusiirto. Haastattelussa hän kertoo, että oma luuydin tuhottiin ja tilalle annettiin toisen ihmisen kantasoluja, jotta uusiutumisriskiä saataisiin pienemmäksi.
Sopivia luovuttajia etsittiin ensin laajasta rekisteristä, ja mahdollisuuksia löytyi myös Saksasta. Madetoja kertoo, että tilanteen keskellä huumorikin pilkahti, kun lääkärin kanssa heitettiin vitsiä siitä, että luovuttajista valitaan tietysti se komein.
Samaan aikaan selvitettiin myös lähisukulaisten kudostyyppejä. Lopulta parhaiten sopivaksi löytyi Madetojan isosisko Kukka.
Siirron jälkeen seurattiin jännityksellä, lähtevätkö uudet solut toimimaan. Madetoja kertoo hetkestä, jolloin hoitaja toi tulosteen, jossa yksi arvo oli noussut nollasta 0,01:een. Hänelle se oli merkki siitä, että uusi vaihe alkaa.
Madetojan kalenteriin on merkitty uusi syntymäpäivä 9. toukokuuta, päivä jolloin Kukan kantasolut tiputettiin. Päivä on samalla myös siskon syntymäpäivä.
Lapset olivat suurin lohtu
Madetoja kertoo saaneensa tukea läheisiltä monella tavalla. Ystävät auttoivat jaksamaan ja puoliso piti pystyssä silloin, kun voimat olivat vähissä. Silti hän sanoo, että mikään ei auttanut yhtä paljon kuin lapset.
Haastattelun mukaan lasten merkitys oli valtava jo pelkällä olemassaolollaan, mutta myös siinä, että he pitivät äidin kiinni normaaleissa rutiineissa ja muistuttivat elämästä sairaalan ulkopuolella.
Lähde: Seura