Juontaja ja ex-missi Riitta Väisänen kertoo pitkästä ja uuvuttavasta terveysputkesta, jossa virtsatieinfektiot, virtsankarkailu ja jatkuva epävarmuus alkoivat hallita arkea. Hän ehti saada kymmeniä antibioottikuureja ennen kuin tilannetta alettiin selvittää perusteellisesti ja oireiden taustalta löytyi lopulta konkreettinen syy.
Väisänen kuvaa, miten tavalliset arjen äänet voivat muuttua inkontinenssin kanssa piinallisiksi. Huoltoasemalla tankkausletkun suhina sai aikaan kiireen tunteen, ja kotona esimerkiksi kahviveden laskeminen hanasta saattoi johtaa siihen, että vessaan piti lähteä kesken kaiken. Pelkkä jalkojen ristiin laittaminen ei aina enää auttanut.
Hevostytön sitkeys ei riittänyt oireiden kanssa
Väisänen kertoo olleensa henkeen ja vereen hevostyttö ja tottuneensa pitämään ohjaksista tiukasti kiinni. Kilpastartteja kertyi raviradoilla lähes neljäsataa, myös Yhdysvalloissa. Samaa hallinnan tunnetta hän yritti pitää mukana omassa arjessaan, vaikka oireet pahenivat vähitellen.
Toukokuussa 2024 Väisänen päätti tarttua tilanteeseen tosissaan. Hän oli syönyt alkuvuodesta antibiootteja virtsatietulehduksiin ja aiemmin myös estolääkitystä. Tulehduksia alkoi tulla yhä useammin, ja pissahätä oli hänen mukaansa niin pakottava, että hän ehti epäillä virtsarakon tai kohdun laskeumaa.
Näytteitä, kuureja ja tunne siitä, ettei kukaan tartu ongelmaan
Väisänen vei näytteitä terveyskeskukseen, josta ne lähetettiin tutkittaviksi. Silti hänelle määrättiin antibioottikuuri toisensa perään, eikä tutkimuksiin hänen mukaansa ohjattu, vaikka tulehduksia oli ollut useita. Lopulta hän varasi itse ajan yksityiselle gynekologille, vaikka se maksoi.
Kolmannella gynekologikäynnillä hän sai lähetteen Päijät-Hämeen keskussairaalan poliklinikalle. Alkuperäinen ajatus oli helpottaa virtsankarkailua virtsaputken tueksi asetettavalla synteettisellä nauhalla, mutta sairaalassa gynekologi kertoi, ettei nauhaa voi laittaa ja Väisänen ohjattiin urologian poliklinikalle. Tutkimusaikaa hän odotti neljä kuukautta.
Pitkä odotus ja hoidot, jotka eivät vielä ratkaisseet ongelmaa
Virtsarakon ultraäänitutkimus tehtiin vasta joulukuussa 2024, eikä siinä löytynyt varsinaista vikaa. Väisänen kertoo, että rakko oli vain arka, ja koko odotus toukokuusta joulukuuhun tuntui kohtuuttomalta.
Vuotta aiemmin alkoivat virtsarakon liuoshoidot, joissa hän kävi yhteensä 25 kertaa. Samalla taustalla oli myös lonkkaleikkaus, joka oli varattu juhannusviikolle, mutta siirtyi ja on jäänyt edelleen tekemättä. Väisänen kertoo syyksi hallitsemattoman inkontinenssin.
Hän kuvaa myös turhautumista siihen, ettei yhteydenottoihin aina vastattu. Hän olisi halunnut urologin soittavan, mutta soittoa ei tullut. Myöhemmin hän kuuli muuta kautta viestin, että virtsarakkoon pitäisi laittaa botoxia. Väisänen kertoo maininneensa myös oikean kyljen kivun, mutta sitä ei otettu hänen mukaansa vakavasti.
Vihdoin joku kuunteli ja syy löytyi kuvista
Käänne tuli heinäkuun alussa, kun urologian osaston naisylilääkäri soitti Väisäselle. Puhelu kesti lähes tunnin.
Väisänen kertoo tunteneensa, että vihdoinkin joku kuunteli oikeasti. Hän kertoi arjestaan suoraan, siitä miten hän ravaa vessassa jopa 15 kertaa päivässä, jos ehtii, ja miten kotoa lähteminen ei onnistu ilman suurta määrää inkontinenssisuojia. Hän kertoo kuljettavansa mukanaan myös puhdistusainetta siltä varalta, että julkisessa vessassa ei ehdi ajoissa ja jäljet täytyy siivota.
Puhelun jälkeen ylilääkäri kirjoitti kiireellisen lähetteen tietokonetomografiaan. Kuvissa paljastui munuaisissa melko kookkaat kivet ja yläreunasta infektoitunut munuaisallas. Löydös oli Väisäselle helpotus, koska vihdoin tulehduksille löytyi syy. Hän pohtii, että jos tomografia olisi tehty jo edellisenä talvena, kivet olisi todennäköisesti löydetty aiemmin eikä lonkkaleikkaus olisi peruuntunut.
Nyt tilanne on parempi ja Väisänen haluaa puhua aiheesta ääneen
Väisänen kertoo, että tilanne on nyt aiempaa parempi, vaikka selkä- ja kylkikivut eivät ole täysin poissa eikä kehon lämpöilylle ole löytynyt selitystä. Hän ajattelee jälkikäteen, että olisi ehkä pitänyt vaatia hoitoa vielä pontevammin.
Pitkään hän ajatteli, että oireet vain kuuluvat elämään ja vaihdevuosiin estrogeenin vähentyessä. Viimeisen kahden vuoden aikana antibioottikuureja ehti kertyä hänen mukaansa noin neljäkymmentä. Nyt kun kivet on saatu pois, tauolla ollutta liuoshoitoa jatketaan.
Väisänen sanoo päättäneensä kertoa kokemuksistaan julkisuudessa, vaikka se vähän nolottaa. Hän uskoo, että monet pitävät virtsaamisvaivoja häpeällisinä, mutta hänen mielestään niistä pitää voida puhua. Huonompi vaihtoehto olisi vaieta ja vain odottaa. Hän muistuttaa myös, että hoitamattomana tulehdus voi pahimmillaan johtaa vakavaan tilanteeseen, ja kertoo tämän tapahtuneen lähipiirissä.
Vertaistuki on antanut voimaa myös aiemmin
Väisänen kertoo saaneensa vertaistukea muun muassa serkultaan, jonka kanssa he kutsuvat toisiaan leikkisästi Kivisiksi ja Sorasiksi, koska molemmilta on poistettu kiviä laserilla. Hän kertoo keskustelleensa aiheesta myös Tapani Kiminkisen kanssa ja toteaa, että jokaisella pitäisi olla oma tohtori Kiminkinen.
Väisänen ei ole ensimmäistä kertaa puhumassa vaietuista aiheista. Hän oli mukana kirjoittamassa vaihdevuosiaiheista kirjaa jo vuonna 2009 aikana, jolloin aihe oli hänen mukaansa vielä selkeä tabu.
Vaikeasta vuodesta huolimatta Väisänen sanoo, että uusi vuosi on alkanut valoisammin. Hän toivoo pääsevänsä vielä kevään aikana lonkkaleikkaukseen ja kertoo nauttivansa pienistä hetkistä, kuten villasukista, sarjoista ja urheilusta. Yltiöoptimistina hän uskoo, että mitä tahansa tapahtuu, elämä kantaa.
Lähde: Seura