Moni yllättyy kun kuulee, että olen myös energiahoitaja. Olen käynyt Reiki1 ja Reiki2-kurssit ja osaan lukea ja aistia ihmisten energioita. Useimmiten tuo lahja on rikkaus, mutta välillä se on myös rasite. Aina ei ole hyvä asia lukea ihmisiä niin hyvin.
Puhun tästä aiheesta julkisesti harvoin, sillä moni edelleen vierastaa näitä aiheita.
Ihmettelen tätä kovasti, sillä kuitenkin ymmärretään se, että kaikki täällä on energiaa. Olen aina ollut hyvin energiaherkkä, mutta vasta aikuisiällä olen oppinut ymmärtämään sekä myös arvostamaan sitä.
Työni on hyvin hektistä ja tapaan kokoajan paljon ihmisiä. Kärsin usein energiakrapulasta ja olenkin oppinut välttämään kaikkea negatiivista energiaa. En käy paikoissa joissa on huono energia ja haluan ympärilleni ihmisiä, jotka välittävät ympärilleen hyvää.
Työn vastapainoksi tarvitsen paljon myös yksinoloa ja rauhoittumista. Metsä on ollut minulle aina tärkeä paikka latautua, mutta vasta viime vuosina siitä on tullut paikka jonne hakeudun yhä useammin, lähes päivittäin.
Metsässä pääsee energiakrapulasta ja saa mielen rauhoittumaan. Metsässä pystyn meditoimaan ja sulkemaan mielestäni kaiken muun. Ja sitä ihminen tarvitsee. Hiljaisuutta, rauhaa, pysähtymistä. Pandemia aika on ollut loistavaa aikaa itsensä kuuntelulle ja pysähtymiselle.
”And into the forest I go, to lose my mind and find my soul.”
”Nature is not a place to visit, it is home.”
”There is no wifi in the forest, but I promise you will find a better connection.”
Kuvaaja: Femina Venustas Photography
Mekko: Fiinifröökynä