Painin maailmanmestari Petra Olli, 31, luuli olevansa synnytykseen poikkeuksellisen valmis. Kova kipukynnys, rautainen kuntopohja ja vuosien harjoittelu mattojen päällä saivat hänet uskomaan, että esikoisen syntymä olisi vain yksi fyysinen urakka muiden joukossa.
Toisin kävi. Tallinnassa viime huhtikuussa koettu synnytys oli kaikkea muuta kuin kevyt.
Olli kertoo odottaneensa, että voisi ”vain hengitellä supistukset läpi” ja että pienokainen syntyisi urheilijalle ominaisella päättäväisyydellä. Todellisuus iski vasten kasvoja heti, kun synnytys kunnolla käynnistyi.
Hänen sanavalintansa ovat tylyä luettavaa: kamalin kokemus ikinä – ainakin kivun määrän kannalta.
Vuorokauden mittainen taistelu Tallinnassa
Synnytys tallinnalaisessa sairaalassa kesti kokonaisen vuorokauden. Olli kuvailee sitä hirveäksi, pitkäksi ja raskaaksi reissuksi, jossa kellon ympäri mentiin kirjaimellisesti.
Taisteluarpia jäi, mutta lopputulos teki kaikesta kuitenkin sen arvoista – ja enemmänkin. Olli synnytti terveen, yli neljäkiloisen pojan, joka on nyt kahdeksan kuukauden ikäinen.
Hän sanoo, että MM-finaalit ja raskaat Mongolian-reissut jäivät heittämällä toiseksi synnytyksen rinnalla. Samalla hän ihmettelee, mihin kaikkeen naisen keho pystyy.
Lopputulos oli hänen sanojensa mukaan maailman paras, eikä enempää olisi voinut toivoa.
Vauva-arki imetyksineen yllätti
Vaikka huippu-urheilija on tottunut kovaan työhön, äitiys on tuonut eteen uudenlaisia haasteita. Erityisesti imetys on koetellut jaksamista.
Olli kertoo, että vauva on ollut tiiviisti kiinni äidissä. Parin tunnin välein toistuvat imetykset kellon ympäri ovat olleet arjen kuluttavin osa, vaikka etukäteen hän tiesi, mitä odottaa. Vasta käytännössä on selvinnyt, miten kokonaisvaltaista vauva-arki todella on.
Silti hän ei kuvaa kokemusta shokiksi, vaan asiana, johon on vain täytynyt totutella.
Läheisten mukaan vauva muistuttaa enemmän isäänsä, niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin. Poika on rauhallinen, ahkera syömään ja liikkuu jo ahkerasti: hän konttaa, seisoo tukea vasten eikä pysy paikallaan ilman valvontaa.
Keho palautui pikkuhiljaa – urheilija löytää itsensä uudelleen
Synnytyksestä palautuminen on ollut pitkä prosessi. Olli kertoo, että noin puolen vuoden kohdalla oma keho alkoi taas tuntua omaltaan. Vasta silloin kovempien painojen nostaminen ja tutun treenifiiliksen etsiminen tuntuivat mahdollisilta.
Keskivartalossa alkaa olla hänen mukaansa jo samanlaista pitoa kuin ennen, mutta ihan täysin entiselleen hän ei koe vielä palanneensa. Urheilijan mittari on armoton: vertailukohtana on huipputason treenimäärät ja vaativat ottelut.
Yrittäjyys, valmennus ja äitiys samassa paketissa
Painiuran jälkeen elämä on kuljettanut Petra Ollia valmentajaksi ja liikunta-alan yrittäjäksi. Tallinnassa asuva maailmanmestari pyörittää PO Coaching -yritystään, jonka kautta hän toimii online-valmentajana.
Tyypillinen asiakas on noin nelikymppinen nainen, joka haluaa löytää takaisin liikunnan pariin, karistaa kiloja ja tehdä pysyviä elämäntapamuutoksia. Valmennus mukautuu arkeen, eikä pikadieettejä tai valmiita kaavapapereita jaeta.
Olli tekee töitä joustavasti. Hän kertoo istuvansa tietokoneella yleensä kolmesta neljään tuntia päivässä. Lisäksi aikaa kuluu videoiden kuvaamiseen, editointiin ja julkaisemiseen. Palautumiselle ja hengähdystauoille hän jättää tilaa tietoisesti.
Äitiyden ja yrittäjyyden yhdistäminen on onnistunut. Hän ei tavoittele enää täydellisyyttä samalla tavalla kuin urheilijana, vaan mittaa onnistumista arjen pienistä asioista.
Tärkeintä on, että poika on terve, kasvaa vauhdilla, syö innolla ja on iloinen sekä rauhallinen. Supermamman viittaa hän ei kaipaa – riittää, että tekee parhaansa sekä vanhempana että työssään.
Perhe-elämä ja tulevaisuus mielessä
Petra Olli ja avopuoliso Indrek Vassus ovat päättäneet pitää poikansa nimen toistaiseksi poissa julkisuudesta. Päätös ei ole heidän mukaansa kiveen hakattu, mutta juuri nyt perhe haluaa suojata lapsensa yksityisyyttä.
Toista lasta ei ole aktiivisesti suunnitteilla, mutta ajatus ei ole poissuljettu. Olli vihjaa, että tulevaisuudessa perheessä voisi olla useampi lapsi, jos elämä ja onni niin tahtovat.
Synnytyksen rankkuus ei siis ole sammuttanut halua kasvaa äitinä – se on pikemminkin jättänyt jälkeensä syvän kunnioituksen omaa kehoa ja kaikkia äitejä kohtaan.
Lähde: IS