SOS-Lapsikylä kertoo hälyttävän suureksi kasvaneesta ongelmasta.
Erityisen huolestuttavaa on, että moni lapsista on jo hakenut apua sitä saamatta. Viidesosa SOS-Lapsikylän Apuu-chatin yli 25 600 keskustelusta viime vuonna koski ahdistusta, itsetuhoisuutta, masennusta, viiltelyä ja muita mielen hyvinvointiin liittyviä aiheita. SOS-Lapsikylä korostaa, että uusien aluevaltuustojen tulisi nyt ymmärtää lasten ja perheiden hätä, ja saada palvelut toimiviksi.
Korona-aika on tuonut entisestään haasteita lasten mielenterveydelle. SOS-Lapsikylä avasi Apuu-chatin kevään 2020 poikkeustilanteessa, kun lapset eivät kohdanneet arjessaan turvallisia aikuisia samalla tavalla kuin normaalisti. Yleisimmät keskustelunaiheet liittyvät kaverisuhteisiin, ahdistuneeseen mielialaan, perhetilanteeseen sekä koulukiusaamiseen.
Huolta, turvattomuutta tai uhkaa kokevien 7–15-vuotiaiden lasten ja nuorten kanssa käytiin viime vuonna Apuu-chatissa yli 25 600 keskustelua. Yhteydenottoja tuli yhteensä yli 36 000, joista siis 71 prosenttiin pystyttiin vastaamaan.
– Moni lapsi tiedostaa tarvitsevansa apua esimerkiksi ahdistukseen ja sen purkautumiseen itsensä satuttamisena, mutta kertoo, että kukaan ei auta, sanoo SOS-Lapsikylän ehkäisevän digityön päällikkö Johanna Virtanen.
Lapsen tilanne on edellyttänyt jatkotoimenpiteitä yhteensä 504 kertaa vuoden aikana. Apuu-chatin päivystäjä on silloin ollut yhteydessä esimerkiksi lastensuojeluun, oppilashuoltoon tai poliisiin tai tilanne on ollut niin akuutti, että se on vaatinut hätäpuhelun.
Lapsen elämä ei odota
– Erityisen hälyttävää on ollut se, kuinka lapset ovat jo itsekin tietoisia kuntien ruuhkautuneista sosiaali- ja terveyspalveluista, ja että odotusaika avun piiriin tuntuu kestämättömältä, Virtanen toteaa.
Esimerkiksi itsetuhoisuuteen liittyvät keskustelut ovat valitettavan yleisiä. Monissa kaupungeissa nuorisopsykiatrian ja oppilashuollon tilanteet ovat kestämättömiä ja muutoksia tarvitaan pian, jotta hyvinvoinnin vaje saadaan pysäytettyä.
– Uusilla hyvinvointialueilla on nyt iso rooli ja paljon mahdollisuuksia tehdä asioita toisin, kuin tähän saakka. On varmistettava, että lasten, nuorten ja perheiden palveluiden toimivat saumattomasti, Virtanen sanoo.
Hallintorajat eivät saa estää tai hidastaa lapsen oikeutta saada tukea riippumatta siitä, onko kysymyksessä kunnan vai hyvinvointialueen vastuulla oleva tuki. Keskiössä tulee olla tuen tarve, eikä organisaatioiden ja taloudellisten resurssien näkökulma, tilastot tai muut lapsen hyvinvoinnin kannalta epäolennaiset seikat.
Lähde: SOS Lapsikylä
Kuva: Pixabay