Lääkärikeskus Mehiläisessä työskentelevä lääkäri Pekka Timonen julkaisi Facebookissa viime viikolla henkilökohtaisen kannanoton Astra Zenecan koronarokotteesta. Timosen julkaisua on kommentoitu kiivaasti, niin puolesta kuin vastaankin. Osa kommentoijista kiittelee Timosta siitä, että hän kertoo oman mielipiteensä, mutta osa syyttää häntä pelottelusta ja epävarmuuden lietsomisesta.
Astra Zenecan koronarokote keskeytettiin viime perjantaina Suomessa vähintään viikoksi, sillä aikaa kun THL selvittää sen mahdollisesti aiheuttamaa veritulppariskiä. Useat Euroopan maat olivat aiemmin keskeyttäneet rokotteen käytön samasta syystä, mutta ennen Suomen keskeytyspäätöstä osa maista oli jo jatkanut jälleen rokotteen käyttöä.
Timosen mielestä Astra Zenecan koronarokotteessa on jopa veritulppariskiä suurempi uhka.
– Näitä nopeasti esille tulleita haittavaikutuksia potentiaalisesti paljon isompi uhka nähdäkseni on kuitenkin tällä mekanismilla toimiviin rokotteisiin liittyvä syöpäriski, jonka uhkaa viralliset tahot eivät ole esille tuoneet, eikä sitä mahdollisesti ole edes tiedostettu muualla kuin hyvin suppeissa geeniterapia-piireissä, joiden etujen kanssa ristiriidassa asian esilletuominen väistämättä on, Timonen kirjoittaa.
– Lääkärinä ja entisenä geeniterapiatutkijana pidän asiaa erittäin suurena ongelmana, koska: -Rokotteen syöpäriskin puolesta on liian paljon näyttöä, jotta se voitaisiin sivuuttaa. -Kuinka suuri riski on (eli mille osalle rokotuksen ottavista rokote käynnistää syövän kehittymisen) ei ole ollenkaan riittävän hyvin tiedossa. Emme yksinkertaisesti tiedä tästä tarpeeksi, jotta voisimme pitää rokotteen antamista miljardeille ihmisille ongelmattomana.
Timonen kertoo Astra Zenecan koronarokotteesta, että sen kautta saadaan siirtogeeni, jolloin rokotteen saajan isäntäsolut alkavat tuottaa kopioita viruksen ulokkeesta. Henkilön immuunijärjestelmä oppii täten tunnistamaan ja eliminoimaan kyseisen vieraan rakenteen.
– Tuo pintaproteiini on itsessään vaaraton, mutta rokotteen tekemä geeninsiirto vaikuttaa pystyvän vaurioittamaan solun omaa perimää, ja vakavasti sotkemaan sen toimintaa, Timonen arvioi.
Timonen muistuttaa aiemmista geeniterapian hoitokokeiluista, joissa on saatu huonoja tuloksia geeninsiirrosta. Timonen toteaa, että vaikka geenikuljettimia on muutettu alun huonojen tulosten jälkeen, ”eläimillä (sekä useat hiirillä ja koirilla) tehdyt tutkimukset ovat tuoneet näyttöä, ettei geeniterapiatutkijoiden optimistiset arviot ja näkemykset tämänkään asian suhteen ollenkaan välttämättä ole pitäneet paikkaansa”.
Timonen kertoo geeniterapiatutkimuksista, joista ensimmäinen tehtiin 2000-luvun alussa ja 17 vakavaa immuunipuutossairautta (SCID) sairastavaa lasta hoidettiin geeninsiirrolla viruskuljetinta käyttäen. Hoidon seurauksena hoidetuista 17 lapsesta 3:lle kehittyi leukemia. Myöhemmin eräässä koirille tehdyssä tutkimuksessa 10 vuotta geeninsiirron jälkeen alkuperäisen 9 koiran koeryhmästä 6 elossa olevalla koiralla todettiin, että vieras DNA oli jokaisella liittynyt osaksi isäntäsolun DNA:ta useisiin paikkoihin, Timosen mukaan ”yllättävän ja selittämättömän useassa tapauksessa syövälle altistavien geenien alueille.”
– Muutamissa tapauksissa myös todettiin poikkeavan solujakautumisen käynnistyneen (joka on tulkittava merkkinä syövän esiasteesta), Timonen kirjoittaa.
– Epävarmuus ja uhka täytyisi tiedostaa nyt, kun samankaltaista geeninsiirtomenetelmää ollaan käyttämässä satoihin miljooniin ihmisiin virusvälitteiseen geeninsiirtoon pohjautuvien koronarokotteiden muodossa.
Timosen mukaan syöpään mahdollisesti liittyvät haittavaikutukset eivät ilmene kovin nopeasti.
– Syövän kehittyminen on usein vuosia kestävä prosessi ennen kuin pystymme havaitsemaan, että mitään ongelmaa onkaan. Ja sitten ollaankin valitettavan usein jo liian myöhässä. Kuinka suuri on kyseisen rokotteen syöpäriskin uhkan taso, on aivan liian epäselvää, jotta maailma voisi olla huoleton asian suhteen.
– Olen vahvasti taipuvainen yhtymään Queen’s Universityn David Lillicrapin sanoihin hänen kommentoidessaan 9.12.2019 American Society of Hematologyn kokouksessa pitämässään puheessa, sitä voiko adenoviruksen kaltaisilla viruksilla tehtyihin geeninsiirtoihin liittyä ei-hyväksyttävän suuruinen syöpäriski: ”Emme tiedä vielä tarpeeksi.”
– Mikä on riskin todellinen taso? Kuinka monella rokotteen saavista kehittyy syöpä sen seurauksena? Silti parhaillaan miljoonia rokotetaan adenoviruskuljettimella toteutettavaa geeninsiirtomenetelmää käyttäen. Tällä hetkellä Astra Zeneca, Sputnik ja Johnson & Johnson -rokotteet perustuvat edellä kuvaamaani virusvälitteiseen geeninsiirtoon. Muihin suomessa tällä hetkellä käytettäviin rokotteisiin edellä kirjoittamani ei koske, koska niissä käytetään DNA:n sijasta mRNA:ta (liian monimutkainen juttu nopeasti selittää kunnolla), ja samaa potentiaalia solun oman perimän vaurioittamiseen niillä ei pitäisi olla. Paljon perinteisiä rokotteita monimutkaisempia ne kuitenkin ovat, jota en pidä erityisen hyvänä juttuna.
– Mutta parhaan olemassa olevan tiedon, sekä myös oman käsitykseni mukaan, noiden mRNA-rokotteiden ”pitäisi” lähtökohtaisesti olla ok, Timonen toteaa lopuksi.
Alla lääkäri Pekka Timosen Facebook-julkaisu.
Kuva: Facebook / Pekka Timonen