Uimahallien pesutiloissa näkyy edelleen tapa, jota henkilökunta joutuu puuttumaan viikoittain. Kyse on ihokarvojen ajelusta suihkutiloissa, vaikka se on monissa halleissa selvästi kielletty. Syynä eivät ole vain siisteyskysymykset, vaan myös hygieniaan ja turvallisuuteen liittyvät riskit.
Iso kävijämäärä tekee ongelmasta nopeasti suuren
Uimahallien suihkutiloissa käy päivittäin valtava määrä ihmisiä. Kun kävijöitä on paljon, pieneltäkin tuntuva tapa voi muuttua nopeasti isoksi ongelmaksi.
Juuri tästä syystä ihokarvojen ajelu pesutiloissa on kielletty. Jos edes osa asiakkaista ryhtyisi sheivaamaan suihkuissa, karvojen määrä kasvaisi nopeasti suureksi. Se näkyisi heti yleisessä siisteydessä, mutta kyse ei ole vain epämiellyttävästä näystä.
Karvat ja muu lika keräävät ympärilleen lisää likaa. Kosteissa tiloissa tämä voi muodostaa otollisen ympäristön mikrobeille.
Haavat lisäävät hygieniahuolia
Ongelmaa pahentaa se, että höylät voivat aiheuttaa pieniä haavoja. Jos pesutiloihin joutuu verta tai muuta eritettä, niiden siivoaminen ei ole tavallista puhdistusta, vaan siihen liittyy omat tarkat käytäntönsä.
Tällaiset tilanteet aiheuttavat henkilökunnalle ylimääräistä työtä, mutta samalla ne lisäävät myös hygieniariskiä. Pienenkin haavan vuoksi voi syntyä tilanne, jossa verikontakti on teoriassa mahdollinen, jos toisella asiakkaalla on iho rikki ja hän liikkuu tilassa paljain jaloin.
Riskiä pidetään pienenä, mutta sitä ei silti haluta ottaa uimahallin yhteisissä pesutiloissa.
Karvat voivat päätyä viemäreihin asti
Yksi käytännön syy kiellolle liittyy viemäreihin. Suurissa kävijämäärissä viemärit kuormittuvat muutenkin, ja jo hiukset voivat aiheuttaa tukoksia.
Jos pesutiloissa alettaisiin ajella ihokarvoja laajemmin, myös tukkeutumisriski kasvaisi. Siksi sheivaaminen nähdään ongelmana, joka vaikuttaa paitsi hygieniaan myös tilojen toimivuuteen.
Siivoojat kohtaavat ilmiötä yhä viikoittain
Kielloista huolimatta sheivausta tapahtuu edelleen. Tilanteisiin joudutaan puuttumaan viikoittain, ja jäljelle voi jäädä sekä partahöyliä että karvatukkoja lattioille ja lattiakaivojen päälle.
Kaikki asiakkaat eivät kuitenkaan suhtaudu huomautuksiin hyvin. Joskus henkilökunta joutuu perustelemaan, miksi näennäisesti pieneltä tuntuva asia on uimahallissa kielletty.
Uimahallin näkökulmasta kyse ei kuitenkaan ole mitättömästä yksityiskohdasta, vaan yhdestä monista hygieniasäännöistä, joilla pyritään pitämään yhteiset tilat siisteinä ja turvallisina kaikille.
Yksi kielletty tapa muiden joukossa
Ihokarvojen ajelu ei ole ainoa asia, jota uimahalleissa pidetään sopimattomana. Sama koskee myös esimerkiksi hiusten värjäämistä, kynsien leikkaamista, saunahunajan käyttöä ja jalkojen raspaamista.
Yhteinen nimittäjä on selvä. Kun käyttäjiä on paljon, pienikin sotku tai hygieniahaitta moninkertaistuu nopeasti.
Lähde: Anna