Syöpäjärjestöt selvitti ensimmäistä kertaa syöpään sairastuneiden kokemuksia siitä, miten heistä on välitetty sairauden aikana ja sen jälkeen.
Moni syöpään sairastunut kokee yksinäisyyttä syövän toteamisen jälkeen. Vielä suurempi osa kokee jäävänsä yksin syöpähoitojen päätyttyä.
Syöpäpotilaiden tunnot käyvät ilmi Syöpäjärjestöjen välittämiskyselystä, johon vastasi yli tuhat syöpään sairastunutta suomalaista. Valtaosa vastaajista oli naisia.
Yksinäisyyden kokemus sairastumisen aikana oli tuttu noin seitsemälle kymmenestä kyselyyn vastanneesta. Vähintään toisinaan yksinjäämisen tunnetta oli kokenut liki puolet vastaajista. Usein yksinäiseksi itsensä oli tuntenut noin 18 prosenttia. Syöpähoitojen päättymisen jälkeen yli puolet vastaajista oli kokenut jääneensä yksin vähintään toisinaan. Usein yksinäiseksi itsensä tunsi 35 prosenttia.
Välittämisen vaje korostuu yksinasuvilla syöpään sairastuneilla. Heistä usein itsensä yksinäiseksi tunsi sairastumisen aikaan 23 prosenttia ja hoitojen jälkeen 42 prosenttia.
Kannattelua tarvitaan, kun elämältä putoaa pohja
Syöpäjärjestöjen pääsihteeri Sakari Karjalainen toteaa, että kyselyn hyvä uutinen on se, että kolme viidestä syöpään sairastuneesta koki saaneensa riittävästi välittämistä.
– Huolestuttavaa on, että joka toinen syöpään sairastanut on kokenut yksinäisyyttä toisinaan tai usein. Etenkin yksin elävien tilanne on nyt koronavirusaikana hankala. Syöpäjärjestöt tarjoavat tukea syöpään sairastuneille ja heidän läheisilleen koko maassa. Meillä on ammattilaisia ja vertaistukihenkilöitä, jotka kuuntelevat, auttavat – ja välittävät. Et jää yksin!
Muiden osoittamalla välittämisellä on suuri merkitys syöpään sairastuneille. Näin he kertoivat omin sanoin, miksi välittämisen osoitukset ovat tärkeitä:
”Jotta ei tuntisi olevansa niin yksin taikka unohdettu. On tärkeää tuntea olevansa muille ihmisille tärkeä ja rakastettu, jotta ei sinä huononakaan hetkenä pelottaisi niin paljon.”
”Sairaudesta puhuminen auttaa. Välittäminen on osoitus siitä, että olen arvokas. Välittäminen on lähimmäisyyttä ja ihmisyyttä. Arki, työt, työmatkat, lapsenhoito sidosryhmätapaamisineen, kodinhoito… kaikki pitää edelleen jaksaa, vaikka jaloissa ja sydämessä on lyijyä ja päässä takoo kuolemanpelko ja suru. Välittämällä autat seuraavaan hetkeen.”
”Kun kaikelta putoaa pohja ja tulee totaalinen hallinnan menetys, silloin tarvitsee kaikenlaista tukea ja kannattelua.”
”Yksin ei millään jaksa. Sairauden aikana tarvitsee etenkin henkistä tukea ja kannattelua. Myös terveydenhuollon ammattilaisten antama tuki on erittäin tärkeää.”
Sairastuneiden odotukset eivät aina tule täytetyksi
Kyselyn perusteella välittämistä toivotaan eniten elämänkumppanilta sekä perheeltä ja sukulaisilta. Myös ystävien ja terveydenhuollon ammattilaisten tuki on erittäin tärkeää. Kysely paljastaa kuitenkin, etteivät syöpään sairastuneiden odotukset välittämisestä aina tule täytetyksi.
Esimerkiksi puolison tai kumppanin välittämistä toivoi liki seitsemän kymmenestä syöpään sairastuneesta naisesta, mutta hieman reilut puolet kokivat sitä saaneensa. Yksinasuvista perheen ja sukulaisten välittämistä toivoi samoin seitsemän kymmenestä, ja vain puolelle oli syntynyt välittämisen kokemus.
Syöpään sairastuneiden mielestä välittämistä voi osoittaa monin tavoin. Tärkeimmiksi välittämisen teoiksi kyselyssä nimettiin kuuntelu ja läsnäolo, yhteydenotto vaikkapa puhelimitse, huumori ja elämänilo, käytännön apu ja yhteinen tekeminen.
– Olemme usein arkoja ilmaisemaan, että välitämme. Ottakaamme rohkeasti yhteyttä sairastuneeseen – usein se riittää. Tukekaamme myös sairastuneiden puolisoita ja muita läheisiä, että he jaksavat välittää, Karjalainen kannustaa.
Kuva: Pixabay